Pettymysten bluespäivä

Innostuin lähtemään ensimmäistä kertaa vuosiin Puistobluesin pääkonserttiin. Viihdyttävän päivän pettymyksiä olivat lempibändi ja festariruoka. Perinteikäs tapahtuma Järvenpäässä soi kuitenkin taas hienosti huippuartistien voimin. Ja bluesmusiikissahan lauletaan myös pettymyksistä ja elämän kolhuista.

J. Karjalaisen keikka oli päivän paras.

Tapahtuman ulkomaiseksi pääesiintyjäksi saapui soulvaikutteista bluesia soittava yhdysvaltalainen Kenny Wayne Shepherd Band. Kotimaista vahvistusta huippukaartiin toi yksi Suomen kaikkien aikojen suosituimpia laulajia ja lauluntekijöitä J. Karjalainen. Karjalaisen bändin veto olikin päivän paras. Musiikkikattaus oli laaja, ja mukana oli uusia keikkasovituksia isoista hiteistä.

Jotkut menee sekaisin rock´n´roll-musiikista. Jotkut menevät sekaisin alkoholista. Hei beibi, menen sekaisin sinusta.

(J. Karjalainen & Mustat lasit levyltä Varaani vuodelta 1986.)

Juurevan musiikin juhlaa

Puistoblues tarjoaa tuhdin annoksen juurevaa musiikkia. Viisipäiväisen tapahtuman aikana järjestetään pääkonsertin lisäksi muun muassa iltaklubeja. Järvenpään keskustassa on järjestetty perinteinen blueskatu jo yli 30 vuoden ajan. Vuodesta 1978 alkaen Puistobluesin päälavalla on nähty lukematon määrä kotimaisia ja ulkomaisia eturivin artisteja aina B. B. Kingistä ZZ Topiin.

Tänä kesänä kävelykadulla on iso terassi, jossa sijaitsee myös esiintymislava, ja elävää musiikkia on tarjolla vähintään kerran viikossa koko kesän.

Uusi hampurilaiskokemus

Puistobluesin pääkonsertti järjestetään Tuusulanjärven rannalla Vanhankylänniemessä. Bluesviikon huipennusta sai taas seurata omalta viltiltä fiilistellen tai jammailemalla tiensä innokkaimpien kanssa eturiviin.

Tapahtumaan sai pakata mukaan omia piknik-eväitä. Tarjolla oli kuitenkin myös pitkä rivi festariruokaa. Oli muun muassa erilaisia hampurilaisia, muikkuannoksia, thaimaalaista ruokaa ja tietysti kebabia ja makkaraperunoita.

Kesän aikana olen kokeillut eri yhteyksissä monenlaisia herkkuja, joita on ollut tarjolla erilaisissa kojuissa. Menin houkuttelevan näköisen grillivaunun luokse. Halusin maistaa uudenlaista hampurilaista. Valitsin nyhtöpossuburgerin.

Menin pöytään syömään. Mutta jo ensimmäisellä puraisulla hampurilainen oli pettymys. Maku ei ollut niin herkullinen, kuin olin odottanut. Ehkä jonkinlainen BBQ-kastike ei ollut minulle mieleinen. Hampurilainen oli kyllä mehevä, mutta sen rakennekin oli jotenkin lötkö. Söin ruokani kuitenkin loppuun. Siitä ei jäänyt hyvä maku.

Makukokemus tämäkin.

Yksi mielenkiintoinen kokemus lisää monien maistamieni hampurilaisten ja lihapiirakoiden joukossa kuluvalta kesältä.

Lempibändi oli muuttunut

Päälavan lisäksi Puistobluesissa on sivulava, jonka ohjelmiston kerrottiin olevan täynnä upeaa, sielukasta ja tuoretta suomalaista bluesia.

Viime vuonna kävin blueskadulla konsertissa, jossa ihastuin yhtyeeseen nimeltä Blues Bizarre. Yhtyeen musiikissa perinteisen juurevan bluesin kanssa sekoittuvat useat eri vaikutteet aina itämaisista sävyistä psykedeeliseen bluesiin. Ryhmä hallitsee bluesin perinteen, mutta on valinnut oman polun.

Blues Bizarre kuuluu Suomessa uuden aallon bluesin edelläkävijöiden kärkeen. Pienen keikkabändin tunnettuus onkin kasvanut niin, että se pääsi jo ison festivaalin sivulavalle. Bändi oli päällimmäinen syy, miksi halusin lähteä tänä vuonna Puistobluesin pääkonserttiin.

Yleisöä alkoi kertyä sivulavalle vähitellen.

Sylvi Saarekas on omaääninen laulaja ja erinomainen kitaristi. Nyt yhtyeen soittaminen meni kuitenkin jotenkin ylisuorittamiseksi.

Jo keikan alku oli ihmeellinen. Kahdessa ensimmäisessä kappaleessa kuultiin kitarasooloja, jotka olivat kuin soittimen rääkkäämistä, ja viihdyttävän musiikin sijaan pään täytti metallinen meteli. Bändillä oli heti alkuun ylikorostunut vauhti päällä, mutta tuntui, ettei yleisö pysynyt mukana.

Bändin musiikki oli mennyt liian monimutkaiseksi. Jaksoin katsella tuota raivokasta esitystä muutaman biisin ajan, ja lähdin sitten kesken keikan pois.

Sanotaan, että Puistobluesissa sataa aina. Nyt sää pääkonsertissa oli pitkään poutainen, mutta juuri kun olin lähtenyt pois, alkoi sataa roimasti. Kävin vielä kaupungin keskustassa isolla terassilla, jonka esiintymislavalla soitti suomalainen bluesbändi. Koko illan satoi. Tavallista bluesmeininkiä.

Hauska idea: Festarit pubissa

Kadotatko festivaaleilla ystäväsi tapahtuma-alueelle, joudutko valitsemaan monen eri päällekkäisen ohjelman välillä, ja kauhistutko juotavien hinnoista? Pieni pubi kotikaupunkini keskustassa järjestää viikonloppuna kolmipäiväisen tapahtuman, joka tarjoaa elävää musiikkia, taikaa, taidetta ja kulttuuria.

Hienoja suomipunkin klassikoita.

Pubi kutsuu tapahtumaa kevään kohutuimmaksi viikonlopuksi. Tapahtumassa festivaalin humu tuodaan baariympäristöön. Olet tässä -festivaali tarjoaa järjestäjän mukaan yleisölle festareiden parhaat puolet. Ja vieläpä ilmaiseksi.

Tapahtuma alkoi perjantaina iltaviideltä musiikkivisalla. Myöhemmin illalla lavalle nousi Lignell & Piispanen Big Band. Hauska yhtye soitti punk-klassikoita 1970-80 -lukujen taitteesta. Listalla oli monia tuttuja biisejä.

Keikkayleisöä viihdytti muun muassa versio Eppu Normaalin ensimmäisestä singlestä. Kappale on noussut suomipunkin klassikoksi: Poliisi ajaa sinisellä autolla, uaa, sinisellä autolla / Poliisilla on pillit kartolla, uaa, pillit katolla…

Bändi soitti myös seuraavan tutun punkbiisin: ”Hallitus istuu ja kommentoi / Hallitus määrää, hallitus pui / Mutta miten käy hallitukselta rock ’n roll?”

Yhtenä poimintana setistä myös tulkinta punkyhtye Kollaa kestään Jäähyväiset aseille vuodelta 1979. Kappaleesta on tehnyt tunnetun myös Liisa Tavi.

Bluesia, rokkia ja laulelmaa

Kerrassaan loistavaa musisointia koettiin, kun seuraava esiintyjä Ylikoski & Ampuja Band nousi lavalle. Setistä löytyi tarinallisia kappaleita maustettuna rouhealla blues-vivahteella ja rock-asenteella.

Loistava tunnelma pienessä tilassa.

On sanottava, että keikka oli täynnä kertakaikkisen taiturimaista kitarointia ja tanakkaa bassoa sekä upeita laulutulkintoja.

Laulaja Terhi Ylikoski esiintyminen oli huikeaa. Kitaristi Outi Ampujan soitto villitsi. Bassoa ja koskettimia soitti upeasti Marko Ampuja. Rummuissa loisti Juho Kaskinen.

Bändi oli energinen. Ilmapiiri pienessä pubissa oli hieno. Väki oli hienosti mukana, jopa haltioissaan. Keikasta jäi todella hieno fiilis.

Idea tuoda ikään kuin kolmipäiväiset festivaalit kodikkaaseen pubiin, oli hieno.