Hyvä keikka ja makkarapettymys

Perjantai-iltana letkeästä musisoinnista vastasi tutussa kuppilassa esiintynyt mainio duo. Muuten mukava ilta, mutta jäin ilman erään puolueen tarjoamia grillimakkaroita. Todella hienosti soittanut Juippi & Juippi on kahden amerikkalaiseen juurimusiikkiin viehtyneen muusikon muodostama duo.

Monipuolinen kattaus juurimusiikkia.

Duon jäsenet ovat Mikko Perkoila (laulu, kitara, huuliharppu) ja Jukka Haikonen (laulu, dobro, mandoliini). Perkoila on muusikko ja lauluntekijä, joka on ollut mukana monenlaisissa kokoonpanoissa. Hän oli mukana myös 1970-luvun poliittisessa laululiikkeessä.

Yleisö sai nauttia noin sadan vuoden ajalta peräisin olevista amerikkalaisperäisistä lauluista. Setti sisälsi monen tutun amerikkalaisen artistin lauluja alkukielellä tai suomeksi omina käännöksinä. Kappaleiden suomenkielisistä sanoituksista vastaa Perkoila.

Hauskoja sanoituksia

Duo Juippi & Juippi esittää akustisten soittimien säestyksellä ja vuosikymmenten kokemuksella amerikkalaisperäistä folk-, kantri- ja bluesmusiikkia. Paikoin suomenkieliset sanat olivat humoristisia. Esimerkiksi yhdessä biisissä laulettiin, kuinka ”En hyvältä enää näytä alasti”.

Miehet veivasivat letkeää musiikkia ja tunnelma oli leppoisa. Yleisö oli innostunutta. Aplodit olivat voimakkaita. Myös Perkoilan välispiikit olivat hupaisia.

Keikasta jäi monia hyviä vetoja mieleen. Yksi helmistä oli Simon & Garfunkelin kappale ”The Boxer”, joka on yksi Paul Simonin mestariteoksista. Laulu kertoo tarinan nuoresta pojasta, joka valittaa köyhyyttään.

Ostin cd-levyn

Duo myi keikalla kahta uusinta levyään. Kysyin keikan jälkeen Perkoilalta, kummalta levyltä löytyy ”The Boxer”. Hän sanoi, etteivät he ole saaneet lupaa sen levyttämiseen. Ostin kuitenkin duon uusimman levyn, joka ilmestyi viime vuoden lopulla. Täytyisi vain jostain hankkia cd-soitin.

Jäin ilman

Kun katsoin keikan välitauolla ikkunasta ulos, huomasin, että kävelykadulla paistettiin makkaraa. Erään puolueen vaaliehdokkaita oli tuonut auton peräkärryssä grillin. Ehdokkaat tarjosivat illalla liikkeellä oleville kaupunkilaisille makkaraa. Näytti olevan myös mehua. Mietin, kuinka mainio idea tavoittaa äänestäjiä. Minulla herahti vesi kielelle ja ajattelin ottaa makkaran keikan jälkeen, kun olen lähdössä kotiin päin.

Makkara houkutteli.

Katsahdin uudelleen ulos kun duo veti encorea eli ylimääräistä kappaletta. Huomasin, että grilliä nostettiin jo takaisin auton peräkärryyn. Jäin ilman makkaraa. Harmitti. Makkara olisi maistunut yöpalaksi.

Olisin myös voinut mielellään jutella ehdokkaiden kanssa, sillä en vielä ole löytänyt sopivaa ehdokasta, jota äänestää sunnuntain vaaleissa. Olin harmistunut. Enkä tiedä kenelle antaisin ääneni.

Janoisin huulin hiottu kaljalasi

Perjantai-iltaani ilahdutti rouheassa kuppilassa esiintynyt Lucky Duo. Kaksikko veivasi loistavaa musiikkia laidasta laitaan. Ohjelmistossa oli tuttuja evergreenejä ja hittejä 1950-90-lukujen roots-, pop-, ja rockmusiikista niin maailmalta kuin kotimaastakin. Tarjolla oli hieno klassikkokimara.

Basso ja kitara soivat hyvin yhteen.

Lucky Duon basisti ja laulaja Petsku Lemström on jo vuosikymmeniä Suomen country & roots -piireissä vaikuttanut lauluntekijä ja keikkailija, joka esiintyy myös muissa kokoonpanoissa. Onni Leminen puolestaan on monipuolinen kitaristi, joka taitaa myös kansanmusiikin eri tyylejä.

Hienoja tulkintoja

Hyvä lainakappale on tuttu, yllättävä ja menee ihon alle. Esimerkiksi Tuomari Nurmion kappale Kurjuuden kuningas toimi kaksikon otteissa erinomaisesti: ”Sä olet lehti ruokalassa, resuiseksi selattu […] Sä olet baarin kaljalasi, janoisin huulin hiottu […] Mä olen onnen kerjäläinen, kurjuuden kuningas.”

Lemströmin basso antoi groovaavan rytmin, joka sai jalan vipattamaan. Välillä soitin loi lämpöä ja soitti kantavia melodioita. Miehen laulutulkinnat olivat toisaalta vahvoja ja tunteellisia – toisaalta myös rohkeita ja kokeilevia, välillä humoristisiakin. Lemisen kitara soi upeasti; osin pehmeästi ja läheisesti ja osin voimakkaasti ja rokkaavasti. Duon sovitukset olivat sopivasti omaperäisiä.

Marko Haavisto & Poutahaukat -yhtyeen Paha vaanii -kappale sopi bassolle ja kitaralle hyvin: ”Mua paholainen vaanii joka kulman takana. Missä vain mä kuljen, kuiskii kieli katala. Sen silmät mua katsoo olutlasin pohjalla. Sen hymyilevän huomaan vieraan tytön huulilla. […] Luoja auta, pidä kurissa. Kaidalla tiellä poissa kiusaukista. Luoja auta, vaikka tukista. Pidä mieli kirkkaana ja paita puhtaana.”

Mukana oli myös todella hauskoja vetoja, kuten J. Karjalaisen Rokulipäivä: ”Tänään pidetään rokulipäivä. Mestari sanoi minulle no kyllä se minulle sopii. Tänään mennään, mennään kaupunkiin. Mestari sanoi minulle no kyllä se mulle sopii. Mennään baariin juodaan itsemme känniin. Mestari sanoi minulle no kyllä se mulle sopii.”

Iloinen ja svengaava duo

Lucky Duon veto oli hieno ja hauskakin. Musiikki sai hymyn huulille, ja sormet hyppelemään pöydällä. Väki nautti loistavasta musisoinnista.

Tunnelma oli toisaalta lämmin, kuten Huomenta Suomi -iskelmän soidessa, ja toisaalta riehakaskin kun vuorossa oli These Boots Are Made for Walkin’.

50-luvun rock’n’roll -hittien tahdissa pienessä tilassa kävi pyörähtelemässä myös taitava tanssipari. Kellohame heilahti hienosti.

Hauska lauantai-ilta: bluesia ja kebabia

Lauantaina alkuillasta tuli pohdiskeltua, voisikohan sitä tehdä jotain muuta kuin sitä tavallista, että iltauutiset ja sänkyyn. Alkoi jostain syystä tehdä mieli yöelämään. Mietin, että jos lähtisi todella pitkästä aikaa pyörähtämään jossakin baarissa. En tuntenut kotikaupungin ravintolatarjontaa juuri lainkaan.

Soittajat innostuivat myös improvisoimaan.

Aloin hakea tietoa eri paikoista. Kahdessakin paikassa olisi ollut tarjolla elävää musiikkia, mutta ne olivat loppuunmyytyjä. Liput olisi pitänyt siis hankkia etukäteen. Jatkoin tutustumista, ja löysin erään pubin sivut, joilla kerrottiin, että paikalla on bändi. Sinne olisi vapaa pääsy, ja mikä parasta – bändi aloittaisi jo yhdeksältä. Yleensä harmittaa se, että monessa paikassa showtime on vasta yhdentoista jälkeen, jolloin minä olen valmis jo lähtemään kotiin.

Bluesin sydämeen

Pubi oli aivan täynnä. Jouduin seisoskelemaan takki päällä. Yhdeksältä lavalle nousi suomalainen bluesyhtye Smockestack. Bändi lupaa viedä syvälle bluesin sydämeen. Yhtyeen mukaan sen soundi rakentuu klassisten blues-mestareiden ympärille. Viiden hengen blues/roots coverbändi soittaa autenttista brittiläis-/amerikkalaistyylistä bluesia muutaman tutun suomalaisen vaikuttajan ohella.

Kokoonpanossa on rummut, basso, kitara, koskettimet ja saksofoni. Bändi koostuu ammattimuusikoista ja musiikinopiskelijoista.

Kävin tiskillä ja sain istumapaikan. Heitin takin pois päältä. Musiikki sai hymyn huulille ja sormet hyppelemään pöydällä. Bändi soitti kaksi pitkää settiä. Biisilistalla oli perusbluesia ja myös hieman rokahtavaa kamaa. Bändi soitti myös muutaman suomenkielisen oman biisin, jotka olivat hauskojakin.

Väki viihtyi ja ajoittain jopa hullaantui. Hyvästä musiikista ja mainiosta fiiliksestä tälle pumpulle neljä tähteä. Keikkoja varmasti riittää.

Maittava yöpala

Kun olin lähdössä kotiin, huomasin kadulla snaggarin. Se oli pakettiautoon rakennettu nakkikioski. Katsoin menua ja huomasin heti rullakebabin, joka on yksi suosikkejani. Tein tilauksen ja kun odottelin annoksen valmistumista, tutustuin grillikioskiauton yöpalatarjontaan tarkemmin.

Listalla oli vaikka mitä, aina kanakebabeista, hampurilaisiin ja jopa kanansiipiin asti. En tiedä miten tuollaista valikoimaa voi pyörittää pienessä pakussa ja yksin töissä ollut nuori mies. Huomasin, että ehdotonta suosikkiani – tuplaporilaista – olisi saanut myös. Jo sen takia kannattaa lähteä toistekin viikonloppuiltana ulos.

Rapea olo

Kotikaupungin ravintolatarjontaan voisi tutustua enemmänkin ja käydä jatkossakin keikoilla. Olen asunut kaupungissa jo muutaman vuoden, ja nyt yllätyin, että pienessä keskustassa on muutamakin paikka, jossa on elävää musiikkia viikonloppuisin.

Sunnuntaipäivää hallitsi väsynyt ja jopa krapulainen olo, vaikka olin kotona ennen puolta yötä ja join illan aikana kaksi lasia limonadia. Koska olen tottunut vetäytymään nukkumaan tavallisesti hyvin aikaisin, ei kunnon unta tahtonut enää tulla. Oloa korjaamaan oli saatava pizzaa, suklaajäätelöä ja mustaa kahvia.