Parhaita paloja: Vaatepostauksia

Olen kokeillut monia asukokonaisuuksia, ostanut vaatteita myös netistä ja järjestänyt vaatekaappejani. Olen pitänyt blogia vuoden ja julkaissut myös joitakin vaateaiheisia kirjoituksia. Tärkein vinkki, joka vaatteista on tullut vastaan on se, että entuudestaan itsellä olevat vaatteet kannattaisi käyttää loppuun. Sillä on nimittäin vaikutuksia hyvinvointiin.

Yksi mieleinen asukokonaisuus.

Blogini täytti tällä viikolla vuoden, ja ajatuksenani on poimia ja jakaa joitakin luetuimpia kirjoituksia eri aihepiireistä vuoden varrelta. Seuraavassa on yhteenveto vaateaiheisista postauksista.

Paitatakki on näppärä vaate

Kirjoitin viime vuoden keväällä kuinka miesten paitatakit ovat yksi tämän hetken isoimmista trendeistä. Paitatakki toimii niin takkina kuin paitana.

Kerroin, että paitatakkia voi käyttää sekä sisällä että ulkona. Sillä voi yhdistää käytännöllisyyden ja tyylikkyyden. Itse pidän paitatakkia usein avonaisena t-paidan päällä. Joskus taas haluan laittaa paitatakin kanssa kauluspaidan.

On mukavaa pitää paitatakkia hieman viileämpänä kesäpäivänä kaupungilla kävellessä, ja jos on sovittu tapaaminen, ei sitä tarvitse ottaa pois sisälläkään. Se on sopivan kevyt, mutta samalla ryhdikäs.

Klassisen kauluspaidan kanssa.

Näin vaatteiden ostaminen netistä sujui

Löydän tavallisesti kaikki vaatteeni tunnetun vaateketjun myymälöistä. Viime kesän kynnyksellä etsin uutta hieman kevyempää paitatakkia, mutta kotikaupungin myymälässä ei juuri sellaista ollut. Tämän vuoksi ajattelin, että minunkin pitäisi mennä vaateostoksille nettiin.

Tutustuin muutaman nettikaupan tarjontaan. Netissä olikin useita vaatemerkkejä ja paitamalleja. Etenkin yhden ulkomaisen verkkokaupan valikoimassa oli mieleisiä vaatteita.

Klikkailin kymmenen tuotetta suosikkeihin. Sitten vertailin pitkään kuvia ja tuotetietoja. Jäljelle jäi kaksi paitatakkia. Siirsin ne molemmat ostoskoriin. Siirryin kassalle ja maksoin. Pian sain tiedon, että tuotteet ovat matkalla.

Paketti tuli muutamassa päivässä. Jännitti, olinko saanut sitä mitä mielestäni olin tilannut.

Molemmat tilaamani takit olivat samaa vaatemerkkiä. Merkki mainostaa, että se tarjoaa huolellisen tasapainon ajattoman ja trendikkään välillä. Merkki on suunniteltu modernille miehelle, joka haluaa pukeutua itsevarmasti ja harkiten. Modernista miehestä en tiedä, mutta pyrin kyllä pukeutumaan harkiten.

Löytyikö sitä mitä etsin?

Kun ensimmäistä kertaa kokeilin tilaamiani paitatakkeja, olin tyytyväinen. Materiaali oli kierrätettyä puuvillaa. Paidat tuntuivat mukavalta päällä.

Oikeassa liikkeessä ostamisessa on kuitenkin verrattomat etunsa. Myymälässä saa sovittaa ja tarkastella vaatteita peilin edessä. Ja voi pyytää näkemystä myyjältä. Materiaali on myös tärkeää. Uudet paitani olisivat ehkä voineet olla toisesta materiaalista ja siten hieman ryhdikkäämpiä, tai miten sen oikein sanoisi. Mutta kesään paidat sopivat hyvin, koska ne olivat kevyen tuntuisia.

Tiivistettynä voi sanoa, että nettishoppailu oli hieman vaikeaa, mutta siinä oli hyviäkin puolia. Ostoksille on varattava aikaa, minulla kahden vaatteen ostamiseen meni peräti pari tuntia. Vaateliikkeessä käyminen on tuttua, helppoa ja nopeaa. Ja kaupassa voi olla varma siitä, mitä on ostamassa.

Nettiostokset olivat kuitenkin ihan onnistuneita. Ja netissä voi kotisohvalta selata monipuolista valikoimaa ja vertailla eri vaatemerkkejä. Ja jos ei löydy juuri sitä sopivaa ja mieleistä, voi helposti siirtyä nettikaupasta toiseen.

Poikamies järjesti vaatekaappeja

Kun olin saanut uusia vaatteita, ajattelin katsoa paremmin vaatekaappejani. Ryhdyin laittamaan niitä parempaan järjestykseen. Kaapit olivat aivan täynnä ja sekaisin. Otin vaatteita kaapista yksi kerrallaan ja kävin kaikki huolella läpi. Lajittelin vaatteet sen mukaan käytinkö niitä enää vai voisiko niitä panna pois.

Isompi kasa meni vaatekeräykseen.

Tarkastelin missä kunnossa vaatteet olivat, ja kokeilin menivätkö ne vielä päälle. Oli vaatteita, joita en ollut enää käyttänyt, ja joista päätin luopua.

Lajittelin poistettavia vaatteita kahteen kasaan. Toisessa kasassa oli vaatekeräykseen kelpaavia ja toisessa tekstiilijätteisiin meneviä vaatteita. Vein hyväkuntoisia vaatteita UFF:n keräyspisteeseen.

Suuri ihmetys oli miten sellainen määrä vaatteita oli mahtunut kahteen pieneen kaappiin. Järjestämisen myötä vaatekaappeihin tuli paljon lisätilaa. Vaatteet löytyivät nyt helpommin. Jokaiselle paidalle ja takille tuli oma henkari. Huomasin, että vaatteisiin tuli uudenlaista ryhtiä.

Kaapin sisällön huomasi helpommin.

Kaappien järjestämisessä meni pari tuntia. Hieman työlästä, mutta mukavaa ja palkitsevaa puuhaa, joka sai hyvälle mielelle.

T-paidat siististi omalle hyllylle.

Uusia vaatteita vastoin uusia suosituksia?

Huomasin viime syksynä, että olin ostanut melko lyhyessä ajassa monta uutta vaatetta. Jo itsellä entuudestaan olevat vaatteet kannattaisi kuitenkin käyttää loppuun. Sillä on nimittäin vaikutuksia hyvinvointiin.

Tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin, miten vaatteiden kulutus ja erityisesti sen vähentäminen vaikuttaa kuluttajien hyvinvointiin. Vaatteiden käyttäminen pitkään ja intensiivisesti oli yhteydessä parantuneeseen kehonkuvaan ja hyvinvointiin, väitöskirjatutkija Essi Vesterinen kertoi Ylen artikkelissa. Vaatteiden kuluttaminen loppuun esimerkiksi vähentää vertailua muihin. Se parantaa itsetuntemusta ja tuo hallinnan tunnetta.

Minä katson, että uusille vaatteille on silloin tällöin luonnollisesti tarvetta, ja uuden vaatteen hankinta tuo iloa ja hyötyä. Syitä pitää vaatetta pitkään on monia, muun muassa rahan säästäminen, ympäristöystävällisyys, henkilökohtainen tyyli ja kestävä kehitys. Kun suosikkivaatteista pitää huolta myös huoltamalla ja korjaamalla, voi niistä nauttia pidempään.

Itse toivon, että vaate pysyisi tyylikkäänä ja ryhdikkäänä pitkään. Kesällä olin kuitenkin päivittänyt vaatekaappiani, ja sitä tehdessäni olin myös seurannut muotia. Uusien vaatteiden saaminen teki tyytyväiseksi.

On myös myönnettävä, että laitoin vaatekeräykseen muutamia vaatteita, joita en ollut enää käyttänyt, vaikka ne olivatkin käyttökelpoisia.

Vaatteita korjautetaan yhä. Yleisimpiä töitä ompelijalle ovat vetoketjujen vaihdot ja farkkujen korjaukset. Eräs ompelija totesi jutussa, että varsinkin lempifarkut ovat asiakkaille niin tärkeä vaate, että ne käytetään aivan puhki.

Moni tutkimukseen osallistuneista alkoi rakentaa jo omistamistaan vaatteista uusia asukokonaisuuksia.

Uusia vaatteita jotka tulivat tarpeeseen.

Kaiken kaikkiaan tutkimuksen valossa olisi siis uutta vaatehankintaa tehdessä hyvä harkita, että vaatteesta pitää myös pitkällä tähtäimellä.

Esseeblogi täyttää vuoden – parhaita paloja

Olen pitänyt blogia päivälleen vuoden ajan. Ja sanottavaa on riittänyt – olen julkaissut tässä ajassa 129 kirjoitusta. Iso kiitos kaikille lukijoille! Olen kirjoittanut muun muassa pohdiskelevia esseitä eri aihepiireistä, kolumneja arkisista ilmiöistä ja kommentteja tuoreista uutisista.

Uusi essee alkaa tästä.

Blogin ensimmäinen kirjoitus vuosi sitten kertoi siitä, kuinka lapsena pukeuduin musiikkimaun mukaisesti. Diggailin pienenä poikana isompien kaverien kanssa rockabillya ja pukeuduin farkkutakkiin. Housujen lahkeet oli käännetty ylös. Oli myös läskipohjakengät. Kymmenvuotiaana minusta tuli hevari ja farkkuliiviin oli ommeltava heavy metal -bändien kangasmerkkejä. Oli niittivyö ja -ranneke. Sittemmin alkoi kiinnostaa enemmän diskomusiikki.

Aiheiden kirjoa

Olen kertonut vuoden aikana muun muassa autofiktiosta eli kirjailijoiden omakohtaisista romaaneista, journalistisen median arvostuksesta sekä kulttuurin ja taiteen vaikutuksista. Olen esittänyt näkemyksiä työelämästä ja pohtinut onnellisuutta.

Luetuimpia kirjoituksia ovat olleet sellaiset, joissa olen kertonut arkisista asioista kuten vaatekaappien järjestämisestä, yrityksestä valmistaa hurmaavaa pastaruokaa tai siitä kuinka erilaisia keksejä on kaupoissa aivan liikaa.

Yksi luetuimmista kirjoituksista käsitteli unelmia ja elämävalintoja. Itselleni tarjottiin aikoinaan mahdollisuutta lähteä tiskijukaksi etelän lomakohteeseen:

Jos olisin lähtenyt dj:ksi Turkkiin

Esseen rakentaminen

Esseiden kirjoittaminen on muita juttutyyppejä isotöisempi. Se vaatii suunnittelua. Teen paperille miellekartan, joka auttaa jäsentämään ajatuksia, ideoita ja tietoa. Kirjoitan pääaiheen ja sen jälkeen siihen liittyvät alateemat ja pääideat. Sitten lisään yksityiskohtia.

Miellekartta auttaa hahmottamaan kokonaisuuksia ja uusia näkökulmia. Varsinaisen kirjoittamisen jälkeen essee vaatii tarkistamista ja muokkaamista. Kiinnitän huomiota rakenteeseen ja jäsentelyyn. Ja toivottavasti saan varmistettua, että teksti on selkeä.

Uutena juttutyyppinä ovat keikka-arviot. Käyn mielelläni kotikaupungin kuppiloissa keikoilla, ja vaikka en niin taitava musiikkikriitikko olekaan, keikan tarjonnasta, musisoinnin taitavuudesta ja tunnelmasta on mukava kertoa.

Arkisia löytöjä

Arkeemme vaikuttaa valtava tietomäärä. Se voi aiheuttaa ylikuormitusta. Kaikkeen saatavilla olevaan tietoon ei myöskään voi aina luottaa. Verkossa on myös vääristynyttä tietoa ja valeuutisia. Minä katson, että perinteisten tiedotusvälineiden merkitys luotettavan tiedon lähteenä korostuu.

Blogissani käytän silloin tällöin joitakin tietolähteitä. Tarkastelen eri aihepiireistä kertovia artikkeleita. Arvioin sekä artikkeleiden sisältämiä tietoja että niiden antamia neuvoja omien havaintojeni ja kokemusteni valossa. Pohdin muun muassa erilaisten arkisten vinkkien hyödyllisyyttä ja soveltuvuutta.

Jaan lähipäivinä muutamia luetuimpia kirjoituksia vuoden varrelta. Blogin ajatus on tuoda esiin arkisia löytöjä ja jakaa niiden tuoma ilo ja hyöty lukijoiden kanssa. Toivottavasti silloin tällöin onnistun tässä. Kiitos paljon lukijoille!

Hyvä keikka ja makkarapettymys

Perjantai-iltana letkeästä musisoinnista vastasi tutussa kuppilassa esiintynyt mainio duo. Muuten mukava ilta, mutta jäin ilman erään puolueen tarjoamia grillimakkaroita. Todella hienosti soittanut Juippi & Juippi on kahden amerikkalaiseen juurimusiikkiin viehtyneen muusikon muodostama duo.

Monipuolinen kattaus juurimusiikkia.

Duon jäsenet ovat Mikko Perkoila (laulu, kitara, huuliharppu) ja Jukka Haikonen (laulu, dobro, mandoliini). Perkoila on muusikko ja lauluntekijä, joka on ollut mukana monenlaisissa kokoonpanoissa. Hän oli mukana myös 1970-luvun poliittisessa laululiikkeessä.

Yleisö sai nauttia noin sadan vuoden ajalta peräisin olevista amerikkalaisperäisistä lauluista. Setti sisälsi monen tutun amerikkalaisen artistin lauluja alkukielellä tai suomeksi omina käännöksinä. Kappaleiden suomenkielisistä sanoituksista vastaa Perkoila.

Hauskoja sanoituksia

Duo Juippi & Juippi esittää akustisten soittimien säestyksellä ja vuosikymmenten kokemuksella amerikkalaisperäistä folk-, kantri- ja bluesmusiikkia. Paikoin suomenkieliset sanat olivat humoristisia. Esimerkiksi yhdessä biisissä laulettiin, kuinka ”En hyvältä enää näytä alasti”.

Miehet veivasivat letkeää musiikkia ja tunnelma oli leppoisa. Yleisö oli innostunutta. Aplodit olivat voimakkaita. Myös Perkoilan välispiikit olivat hupaisia.

Keikasta jäi monia hyviä vetoja mieleen. Yksi helmistä oli Simon & Garfunkelin kappale ”The Boxer”, joka on yksi Paul Simonin mestariteoksista. Laulu kertoo tarinan nuoresta pojasta, joka valittaa köyhyyttään.

Ostin cd-levyn

Duo myi keikalla kahta uusinta levyään. Kysyin keikan jälkeen Perkoilalta, kummalta levyltä löytyy ”The Boxer”. Hän sanoi, etteivät he ole saaneet lupaa sen levyttämiseen. Ostin kuitenkin duon uusimman levyn, joka ilmestyi viime vuoden lopulla. Täytyisi vain jostain hankkia cd-soitin.

Jäin ilman

Kun katsoin keikan välitauolla ikkunasta ulos, huomasin, että kävelykadulla paistettiin makkaraa. Erään puolueen vaaliehdokkaita oli tuonut auton peräkärryssä grillin. Ehdokkaat tarjosivat illalla liikkeellä oleville kaupunkilaisille makkaraa. Näytti olevan myös mehua. Mietin, kuinka mainio idea tavoittaa äänestäjiä. Minulla herahti vesi kielelle ja ajattelin ottaa makkaran keikan jälkeen, kun olen lähdössä kotiin päin.

Makkara houkutteli.

Katsahdin uudelleen ulos kun duo veti encorea eli ylimääräistä kappaletta. Huomasin, että grilliä nostettiin jo takaisin auton peräkärryyn. Jäin ilman makkaraa. Harmitti. Makkara olisi maistunut yöpalaksi.

Olisin myös voinut mielellään jutella ehdokkaiden kanssa, sillä en vielä ole löytänyt sopivaa ehdokasta, jota äänestää sunnuntain vaaleissa. Olin harmistunut. Enkä tiedä kenelle antaisin ääneni.

Erikoinen keikka ja omia porilaisia

Perjantai-iltana tutussa pubissa oli tällä kertaa tarjolla hieman erikoisempi musiikkikokemus. Keikan jälkeen en lähtenyt kotiin grillikioskin kautta vaan tein porilaisia yöpalaksi itse. Sulattelin kotona illan keikkaa. Pubin lavalla nähtiin duo nimeltään Jake & Tommi Jyrkänteellä, joka soittaa rock-iskelmää.

Taiteellista musisointia.

Jarkko Tauria on tamperelainen lauluntekijä ja Tommi Kolehmainen on järvenpääläinen esiintyjä. Kitaristi ja laulaja veivasivat hieman vaativampaa musiikkia. Setissä ei ollut tuttuja lainakappaleita vaan lauluja kitaristin kynästä.

Kolehmainen totesi keikan aluksi, että miesten pitkään tauolla ollut projekti on herännyt päiväunilta. Viimeksi miehet ovat keikkailleet tällä kokoonpanolla vuonna 2009. Mietin kuinka paljon miesten on pitänytkään treenata yhdessä ennen kuin ovat voineet lähteä yleisön eteen näin pitkän tauon jälkeen.

Rock-iskelmää

Miehet kuvailevat musiikkiaan rock-iskelmäksi. Laulut kertoivat paljon miehen elämästä, esimerkiksi siitä, kun mies tulee viidenkymmenen vuoden ikään. Laulettiin myös siitä miten mies saa mitä mies saa. Ja toisaalta mies tietää, etten sinua saa. Sanoihin piti yrittää keskittyä enemmän kuin yleensä keikoilla.

Esitys olisi voinut olla monipuolisempi. Olen viime aikoina käynyt keikoilla, jotka ovat rakentuneet pitkälti lainakappaleista. Tällä kertaa setissä ei ollut cover-versioita vaan omaa tuotantoa. Kappaleet olivat Taurian käsialaa. Tosin yhden biisin sanat olivat Arto Mellerin runosta.

Väki viihtyi

Kitara ja laulu sopivat hyvin yhteen. Kolehmaisen ääni oli voimakas ja vivahteikas. Laulu oli paikoin taiturimaista. Kitara olisi voinut soida monipuolisemmin. Biiseissä ei juuri ollut kitarasooloja.

Kappaleet olivat hieman kuin samasta puusta veistettyjä. Setti oli jokseenkin tasapaksua. Kappaleissa toistuivat samat elementit. Esiin ei noussut varsinaisia helmiä.

Mutta on todettava, että esiintymisessä vallitsi hieno energia. Yleisö oli innostunut ja mukana tunnelmassa. Aplodit olivat voimakkaita.

Keikkailu jatkuu

Esitys teki kuitenkin taitavuudellaan vaikutuksen. Erityistä siitä ei kuitenkaan jäänyt mieleen. Olen tottunut hieman viihdyttävämpiin ravintolakeikkoihin. Tämä esitys oli taiteellinen ja ehkä vaativa. Oli keskityttävä aivan eri tavalla.

Keikka ei tarjonnut erityisiä hetkiä, jotka olisivat jääneet mieleen. On sanottava, että paras veto oli encorena soitettu Tuomari Nurmion kappale ”Lasten mehuhetki”.

”To be continued”, laulaja totesi keikan lopuksi. Eli miehet ilmeisesti jatkavat keikkailua yhdessä. Kysyntää varmastikin riittää.

Itsetehtyjä porilaisia

Kun lähdin keikan jälkeen kotiin päin, en poikennut tutuksi tulleelle nakkikioskiautolle keskustassa. Minun ei tarvinnut käydä snagarilla, koska olen opetellut laittamaan tuplaporilaisia itse. Hyvää yöpalaa tulee kotonakin.

Hyvää tuli.

Itsetehty porilainen syntyi paistamalla makkaraa pannulla ja paahtamalla leipää. Leipien väliin tuli makkaraa sekä reilusti sinappia, ketsuppia ja kurkkusalaattia. Oikeassa porilaisessa tietysti on myös jonkin sortin majoneesiakin. Seuraavalla kerralla voisi kokeilla lisätä majoneesia ja kokeilla joitakin mausteitakin. Mutta todella herkullista oli pelkistettykin versio ja ajoi asiansa.

Janoisin huulin hiottu kaljalasi

Perjantai-iltaani ilahdutti rouheassa kuppilassa esiintynyt Lucky Duo. Kaksikko veivasi loistavaa musiikkia laidasta laitaan. Ohjelmistossa oli tuttuja evergreenejä ja hittejä 1950-90-lukujen roots-, pop-, ja rockmusiikista niin maailmalta kuin kotimaastakin. Tarjolla oli hieno klassikkokimara.

Basso ja kitara soivat hyvin yhteen.

Lucky Duon basisti ja laulaja Petsku Lemström on jo vuosikymmeniä Suomen country & roots -piireissä vaikuttanut lauluntekijä ja keikkailija, joka esiintyy myös muissa kokoonpanoissa. Onni Leminen puolestaan on monipuolinen kitaristi, joka taitaa myös kansanmusiikin eri tyylejä.

Hienoja tulkintoja

Hyvä lainakappale on tuttu, yllättävä ja menee ihon alle. Esimerkiksi Tuomari Nurmion kappale Kurjuuden kuningas toimi kaksikon otteissa erinomaisesti: ”Sä olet lehti ruokalassa, resuiseksi selattu […] Sä olet baarin kaljalasi, janoisin huulin hiottu […] Mä olen onnen kerjäläinen, kurjuuden kuningas.”

Lemströmin basso antoi groovaavan rytmin, joka sai jalan vipattamaan. Välillä soitin loi lämpöä ja soitti kantavia melodioita. Miehen laulutulkinnat olivat toisaalta vahvoja ja tunteellisia – toisaalta myös rohkeita ja kokeilevia, välillä humoristisiakin. Lemisen kitara soi upeasti; osin pehmeästi ja läheisesti ja osin voimakkaasti ja rokkaavasti. Duon sovitukset olivat sopivasti omaperäisiä.

Marko Haavisto & Poutahaukat -yhtyeen Paha vaanii -kappale sopi bassolle ja kitaralle hyvin: ”Mua paholainen vaanii joka kulman takana. Missä vain mä kuljen, kuiskii kieli katala. Sen silmät mua katsoo olutlasin pohjalla. Sen hymyilevän huomaan vieraan tytön huulilla. […] Luoja auta, pidä kurissa. Kaidalla tiellä poissa kiusaukista. Luoja auta, vaikka tukista. Pidä mieli kirkkaana ja paita puhtaana.”

Mukana oli myös todella hauskoja vetoja, kuten J. Karjalaisen Rokulipäivä: ”Tänään pidetään rokulipäivä. Mestari sanoi minulle no kyllä se minulle sopii. Tänään mennään, mennään kaupunkiin. Mestari sanoi minulle no kyllä se mulle sopii. Mennään baariin juodaan itsemme känniin. Mestari sanoi minulle no kyllä se mulle sopii.”

Iloinen ja svengaava duo

Lucky Duon veto oli hieno ja hauskakin. Musiikki sai hymyn huulille, ja sormet hyppelemään pöydällä. Väki nautti loistavasta musisoinnista.

Tunnelma oli toisaalta lämmin, kuten Huomenta Suomi -iskelmän soidessa, ja toisaalta riehakaskin kun vuorossa oli These Boots Are Made for Walkin’.

50-luvun rock’n’roll -hittien tahdissa pienessä tilassa kävi pyörähtelemässä myös taitava tanssipari. Kellohame heilahti hienosti.