Ihmissuhteet vaativat ylläpitoa. On tärkeää, että on läheisiä ihmisiä ympärillä. Mitä minuun tulee, olen onnistunut pilaamaan monta hyvää ystävyyssuhdetta.
Ystävät olisivat pysyneet rinnalla.
Annoin muutaman vuoden aikana monen ystävyyssuhteen hiipua. En enää pitänyt yhteyttä ihmisiin tai sanoin jopa välit poikki. Myös parisuhde lakastui.
Yksi vaikuttava tekijä, joka pakottaa pohtimaan, onko minusta ystäväksi lainkaan on se, että minussa on välillä ollut kestämistä. Aiheutin ennen kavereissa syvää huolta. Olin pitkään itsesäälissä rypevä rasittava ihminen. Olen ollut vaativa ja riippuvainen monissa ihmissuhteissa.
Olin hankala kaveri
Sain paljon uusia kavereita aikoinaan kun muutin Helsingistä pienelle maaseutupaikkakunnalle. Tunsin kirkonkylällä yhteisöllisyyttä. Tuttuja ihmisiä tuli nähtyä päivittäin, ja kuulumisia vaihdettiin kahvilassa kaikkien kanssa.
Ystävystyin minua hieman vanhemman miehen kanssa. Hän myös auttoi uutta maalaista monin tavoin, kun minulla oli ajoittaisia vaikeuksia elämässä. Olin työuupumuksen jälkeen halunnut vaihtaa maisemia, mutta kaikki ei lähtenyt menemään toivotusti. Monet ongelmat seurasivat perässä.
Roima alkoholinkäyttöni toi lievästi sanottuna haasteita minut tunteville ihmisille. Jouduin turvautumaan ja ripustautumaan monesti muihin.
Yksin suuressa eläväisessä kaupungissa
Muutin myöhemmin suurkaupunkiin, jossa myös löytyi helposti kavereita. Heitä tuli kuitenkin nähtyä pääosin kantakuppilassa. Kun minä sairastuin ja jouduin luopumaan alkoholista, jäi myös kapakassa istuminen. En halunnut istua pubissa, koska juomaan ratkeaminen olisi ollut yhä mahdollista. Tämän myötä myös kaveruus vähitellen monen kanssa jäi.
Sairastelin paljon. Minulla ei ollut voimia ihmissuhteiden ylläpitämiseen. Myös yhteydenpito parhaaseen ystävääni jäi. Meillä oli myös pieniä väärinkäsityksiä.
Pian olin aivan yksin. En enää viihtynyt eläväisessä ja iloisessa isossa kaupungissa. Meni muutama vuosi, ja päätin palata juurilleni. Asetuin keskisuureen kaupunkiin. Huomasin pian kuinka kotikaupunki oli muuttunut niin, etten tuntenut ketään.
Emme olleet nähneet ystävän kanssa kahdeksaan vuoteen
En ollut vähään aikaan käynyt myöskään vanhalla asuinpaikkakunnalla maaseudulla. Pari vuotta sitten kuitenkin päätin lähteä maalle lomailemaan.
Yhtenä lauantai-iltana, kun istuin kirkonkylällä ravintolan terassilla huomasin, että ystäväni, jonka kanssa ajauduimme erillemme kahdeksan vuotta aiemmin, istui kavereidensa kanssa läheisessä pöydässä. Pian ystäväni kulki toiseen pöytään, mutta ei ilmeisesti ollut huomaavinaankaan minua. Sanoin hiljaa itsekseni ”höh”, mutta toisaalta arastelin sitäkin, jos törmäisimme.
Meni puoli tuntia ja sitten ystäväni tulikin pöytääni. Mies kertoi, että hänen naisystävänsä oli huomannut minut. Olin jännittynyt. Vaihdoimme päällimmäisiä kuulumisia. Sanoin, että olen usein ajatellut mitä hänelle mahtaa kuulua. Ystäväkin sanoi, että on miettinyt voisikohan minulle soittaa. Pyysin anteeksi, etten enää ollut pitänyt yhteyttä. Kerroin siihen syyn. Sairastelun ja siitä johtuneen alakulon myötä kaikki jäi tuolloin.
Heti tämän pienen jutustelumme myötä pystyimme päästämään irti menneistä, ja jatkamaan ystävinä eteenpäin. Ystävä kutsui käymään seuraavana päivänä. Joimme viinerikahvit ja juttelimme niin kuin aina ennenkin.
Ihmissuhteet tuovat merkitystä, ja niitä pitää vaalia
On selvää, että ystävien pitäminen vierellämme tekee meistä vahvempia. Jo ystävien läsnäolo pystyy monesti minimoimaan ongelmamme, eräässä artikkelissa todettiin. Minä olen saanut tuntea ystävyyden voiman. Ystävät ovat puskeneet minua eteenpäin silloin, kun kaikki on tuntunut raskaalta.
Ystävyys on kuin paikka auringossa.
Toivottavasti olen parempi ystävä
Olen ajoittain ollut kenkku kaveri. Olen loukkaantunut herkästi. Kun olen tuntenut, että minulle on tehty väärin, on reaktio ollut ylimitoitettu. Olen kuitenkin antanut anteeksi. Ihmiset tekevät virheitä. Minä sen omasta itsestäni tiedän. En ole aina huomannut osoittaa kiitollisuutta ystäviäni kohtaan.
On tärkeää, että on joku joka muistaa ja pitää yhteyttä. Olen taas kesällä päässyt lomailemaan maalla entisellä asuinpaikkakunnalla, ja viettämään aikaa ystävien kanssa. Muutoin soittelemme ja vaihdamme viestejä.
Oma näkemykseni on, että hyvien ihmissuhteiden vaalimista on myös omasta itsestä huolehtiminen. Kun itse voi hyvin, on myös parempi ystävä toiselle.
Esseeblogi 