Kategoria: Tarina

Totisena pidetty mies oli ollut vuosikausia lipunmyyjänä kiertävässä tivolissa. Se oli ollut nuorena houkutteleva työ miehelle, joka ei halunnut asettua yhteen paikkaan. Vähitellen mies oli kuitenkin alkanut miettiä, voisiko hän myydä jotain muutakin kuin vain lippuja lystinpitoon. Ikääkin oli jo kertynyt.

Hyödyllisiä tavaroita.

Mies otti riskin ja jäi työstä pois. Hän palasi kotikuntaansa ja pystytti torille kojun, josta saisi ostaa jotakin hyödyllistä. Hän alkoi valmistaa jalkineenpoistajia eli kenkärenkejä. Koska ne menivät hyvin kaupaksi, mies laajensi tarjontaa. Kojusta sai vanhoja käsiporia, puukenkiä ja vyölaukkuja.

Mies laajensi toimintaa niin, että pian hänen kojujaan löytyi jokaisen kunnan torilta. Erityisesti hitiksi nousivat avaimenperät. Hän oli hankkinut oikeudet vanhojen pankkien liikemerkkien käyttöön. Erityisen suosittu oli avaimenperä, jossa oli Suomen Yhdyspankin SYP:n logo. Niistä tuli keräilytuotteita.

Tv-ryhmä tuli tekemään juttua erikoisesta kasvuyrityksestä. Toimittaja kysyi mieheltä mikä mahtoi olla erikoisten tuotteiden suosion syy. ”Kyllä se on aitous. Se, että tuotteet tehdään käsin ja kotimaassa”, mies totesi. ”Mitä olet ajatellut tehdä seuraavaksi?” toimittaja kysyi. ”Markkinoille on tulossa lihasäilykkeitä ja valkoisia sukkia”, yrittäjä vastasi.

Firman myynti kasvoi kohisten. Mies perusti myymälöitä ja verkkokaupan.

Menestys alkoi näkyä

Perusilmeinen mies antoi menestyksen näkyä elämässä. Hän hankki talon meren rannalta, osti luksusauton ja pestasi kuskin. Miehestä tuli tuttu näky hienostoravintoloissa. Yhtiön pääkonttori sisustettiin uuteen liikennerakennukseen pääkaupunkiin.

Yrittäjä panosti tuotekehittelyyn ja mainontaan. Televisiossa mainostettiin uusia tuotteita. Sellaisia olivat muun muassa helmitaulu, sinitarra ja 50-luvun tyyliin valmistettu jakkara. Mies harkitsi myös vesisängyn tuomista markkinoille. Hän kuitenkin luopui ajatuksesta koska muisti, että siinä makoilu oli mukavaa.

Vakavailmeisenä pidetty mies keräsi yhä lisää seuraajia sosiaalisessa mediassa. Hän markkinoi siellä uusia tavaroita. Mies lisäsi videoita, joissa näytettiin, kuinka tuotteita valmistettiin ja testattiin. Päivitykset keräsivät sydämiä ja niitä kommentoitiin ihastelevaan sävyyn. Uusista tuotteista kaupaksi kävi erityisesti 1980-luvulta tutut elektroniikkapelit, verkkolippikset ja heavy metal -yhtyeiden julisteet. Yrittäjä painatti julisteita suurella riskillä. Sopimus ulkomaisten levy-yhtiöiden kanssa oli ollut kallis.

Mies lanseerasi myös keittiötarvikekokonaisuuden. Siihen sisältyi kaikkea vihannesraastimista leipälapioon. Erikoista valikoimassa oli se, että keittiötarvikkeissa leipälapiota myöten oli jo ajanpatinaa.

Iso valikoima keittiötarvikkeita.

Kun markkinoille tuli variksenpelätin, se alkoi ilmestyä viljelypalstojen lisäksi kaupunkipihoille, ja syrjäytti suosiossa puutarhatontut.

Kotien etätyöpisteisiin sai hankkia niskan takana hengittävän pomon, joka haisi vanhalta viinalta, taputteli olkapäälle ja kertoi vaimonsa ystävien eriskummallisista harrastuksista. Pomon sai katoamaan, kun siltä kysyi jotain.

Vakava mies perusti orkesterin. Hän ei itse osannut soittaa, mutta houkutteli bändiin tunnettuja muusikoita. Mies rustaili sanoituksia. Bändin biisit pääsivät radiosoittoon, vinyylilevyt myivät ja festivaaliliput varattiin hetkessä loppuun.

Mies oli tyytyväinen aikaansaannoksiinsa ja kiitteli myös onneaan.

Yksinäinen menestyksen keskellä

Menestyksen keskellä kasvavan yhtiön pääjohtaja ja ainoa omistaja oli entistäkin totisempi. Hän oli yksinäinen, koska ei enää juuri uskaltanut luottaa keneenkään. Johtaja päätti kutsua sihteerinsä viettämään iltaa huvilalleen. Sihteeri otti kutsun työtehtävänä. Viiden ruokalajin illallisella keskustelu pyöri työasioissa. Jotakin henkilökohtaisempaakin sivuttiin. Sihteeri kertoi olleensa vielä hetki sitten suhteessa. ”Entä miksi sinä olet vapaa mies?” sihteeri kysyi varovaisesti. ”Monta syytä. Nykyään en edes luota kehenkään”, pomo vastasi. ”Eikö sellainen tee kovin yksinäiseksi?” sihteeri kysyi. ”Olen kaikessa nykyään varovainen”, pomo sanoi. ”Kyllä ihmiset ovat aitoja ja rehellisiä. Uskalla vain heittäytyä”, sihteeri sanoi ja hymyili.

Pomo ja sihteeri kilauttivat samppanjalasejaan. Kun jälkiruoka oli nautittu, pomo kysyi haluaisiko sihteeri vielä jäädä hetkeksi istumaan iltaa. Hän haluaisi näyttää jotakin. ”Voisin jäädäkin, ei minulla ole mihinkään kiire”, sihteeri sanoi. ”Mennään kattoterassille”, pomo sanoi.

Pomo pyysi sihteeriä istumaan. Sitten hän otti kaukosäätimen. Pomo painoi nappulaa, jolloin taustalla alkoi soida klassista musiikkia. Sihteeri katsoi pomoaan yllättyneenä ja ilahtuneena. Hetken päästä pomo painoi toista nappia. Silloin taivaalle ilmestyi revontulia. Sihteeri oli hämmästynyt. Hän ihasteli näkemäänsä. Pomo painoi taas uutta nappia. Revontulet väistyivät ja esiin tuli tähtitaivas. Kun pomo painoi nappia, näkyi taivaalla tähdenlento. ”Mitä toivoit?”, pomo kysyi. ”Eihän sitä saa kertoa”, sihteeri naurahti. ”Minäkin toivoin jotakin. Saa nähdä toteutuuko se”, pomo sanoi.

Pomo pyysi auton ovelle, ja kiitti sihteeriä mukavasta illasta.

Menestystä liiankin kanssa

Yhtiön liikevaihto oli yhä kovemmassa kasvussa, ja tulosta kertyi. Totinen mies alkoi kuitenkin saada tarpeekseen menestyksestä ja makeasta elämästä. Mies luopui yhtiöstä. Hän myi sen tivolilipun hinnalla marttayhdistykselle.

Nykyisin totinen mies tykkää katsella vanhalla kotipaikallaan järvelle, kun sataa. Hän vilvoittelee jalkojaan rantavedessä ja hyräilee perustamansa bändin sovittamia ikivihreitä. Eräänä aamuna mies on hyväntuulinen, sillä sihteeri on tulossa viikonlopuksi hänen luokseen.

Liikkeenjohdon konsultti Neuvonen istui hiljaisessa baarissa ja odotteli. Hän oli kutsunut palaverin koolle, koska tarvittiin uusi tuotekehityskierros. Mies ajatteli, että kavereillakin oli varmasti riittänyt kiirettä, kun eivät olleet vielä kommentoineet uutta liiketoimintasuunnitelmaa, jonka hän oli pari viikkoa sitten heille lähettänyt.

Neuvonantajan työvälineet.

Uuden tuotteen kehittämisessä oli riittänyt tekemistä. Mies oli tehnyt systemaattisia suunnitelmia bisneksen eteen ja luonut uusia ansaintamalleja. Hän oli tyytyväinen, että oli saanut suunnitelman uskottavaksi.

Kyseessä oli sähköiseen pankkitoimintaan erikoistunut startup-yritys. Firman innovaation tavoitteena oli muuttaa koko finanssiala.

Nämä yrittäjät olivat niin nuoria, etteivät he tunteneet entuudestaan Neuvosta ja hänen saavutuksiaan. Aikoinaan mies oli kuitenkin villinnyt tunnettuna bisnesguruna satapäisiä yleisöjä. Hän oli ollut taitava liiketoiminnassa ja hänellä oli paljon kokemusta ja tietoa.

Finanssikriisin puhjettua mieheltä oli mennyt kaikki. Suuryhtiöt eivät enää kaivanneet ulkopuolista neuvonantajaa, koska suuria päätöksiä ei uskallettu tehdä. Tämä hyydytti myös Neuvosen siihen asti kasvaneen bisneksen.

Toipuminen oli ottanut aikansa, mutta nyt hän oli palannut ja tunsi olevansa taas täydessä iskussa. Päällä oleva projekti osoitti, että hänen asiantuntemukselleen oli taas kysyntää. Hän oli pitkän alakulon jälkeen ymmärtänyt ettei asiantuntemuksella ole erityistä arvoa, ellei hän pysty jakamaan sitä muiden hyödyksi. Asiakas maksaa neuvonantajalle vain ainutlaatuisesta osaamisesta ja palvelun laadusta, mies mietiskeli.

Neuvonen oli saanut ensimmäisen asiakkaansa, kun työasiat olivat tulleet entuudestaan vieraiden miesten kanssa puheeksi baarissa. Kaverit olivat tilanneet Neuvoselta liiketoimintasuunnitelman mullistavaan innovaatioonsa.

Konsultti päätti panostaa markkina-arvoonsa myös miehenä

Neuvonen oli viettänyt viime vuodet pienessä kunnassa, jonne hän oli vetäytynyt. Kaupunkiin palattuaan mies oli pistänyt merkille, että myös vaatimukset parisuhdemarkkinoilla olivat kasvaneet.

Nyt hän oli kuitenkin sopinut viehättävän naisen kanssa illanvietosta pidemmän kaavan mukaan. Mies oli itse elänyt kahden euron hampurilaisilla, kolmen euron kaljalla ja venäläisellä sätkätupakalla. Mutta nyt olisi luvassa jotain parempaa ja hienompaa. Neuvonen saisi tänään ensimmäinen osan palkkiostaan, ja voisi tarjota koko illan.

Uuden ystävän suosiosta varmasti kilpailee moni muukin, mutta minäkin voin uuden työni myötä nostaa leukaa ylös ja olla itsevarmempi, Neuvonen ajatteli tyytyväisenä. Joku tutkija oli puhunut yleisesti miehen markkina-arvosta ja kyvystä hankkia suhteita. Vuosien alakulon ja itse valitun yksinäisyyden jälkeen mies olisi taas valmis uuteen suhteeseen.

Startupin valmentaminen vaatii paljon aikaa ja vaivaa

Neuvonen oli hionut asiakkaansa bisnesideaa ja ansaintamallia, kääntänyt sen hieman parempaan kulmaan. Kaiken oli oltava valmista ja iskussa kun lähdettäisiin lanseeraamaan tuotetta ja haastamaan kansainväliset finanssijätit. Neuvonen oli kiteyttänyt sen mitä kaikkea tuote mahdollistaa.

Mies oli uppoutunut ajatuksiinsa. Nykyajan organisaatioiden johtaminen menestykseen, hyvinvointiin ja kestävään kehitykseen on haasteellista. Tälle pienelle kasvuyritykselle on luotava nälkäinen organisaatio ja jalkautettava kansainvälisen kasvun strategia.

Neuvonen ajatteli tyytyväisenä, että hän oli asettanut jälleen täsmällisiä tavoitteita uralleen ja elämälleen. Hänellä oli taipumus olla sitkeä, tehokas ja järjestelmällinen. Miehellä oli taas voimakasta halua onnistua kaikessa mihin ryhtyisi.

Hän mietti, että kehitettävä tuote on tehtävä käyttäjäystävälliseksi ja helpoksi. Tarvitaan koemarkkinointia ja pilotointia. Markkinointi on jatkuva prosessi. Oleellista on ydinviesti, liikeidean punainen lanka.

Neuvosen pohdiskelu keskeytyi, kun baarimikko tuli kysymään ottaisiko hän toisen. ”Tuo vain”, mies sanoi ja kysyi samalla, olisiko kavereita näkynyt. ”Etkö sä ole kuullut?” baarimikko kysyi; ”Ne oli tehneet jotain kauppoja ja lähteneet pienelle lomalle. Joku pankki oli ostanut jonkin suunnitelman. Ja jakamiensa kuvien perusteella kauppasumma on varmaan ollut melko hyvä. Upeita maisemia, ökyjahteja, prameita hotelleja ja hienoja illallisia.”

Neuvonen vajosi tyrmistyneenä pöydän alle. Hän ajatteli, että yleensä jos yrityksen liikeidea toimii ja bisnes kasvaa, perustajat voivat siinä vaiheessa irtautua yrityksestä myymällä sen. Tämä huipputiimi oli myynyt sen mahdolliselle kilpailijalle ennen kuin liiketoiminta oli edes käynnistynyt.

Neuvonen joi kaljan nopeasti ja huomasi, että taskuun oli jäänyt vain muutama kolikko. Mies laittoi viestiä naiselle, että joutui valitettavasti perumaan tämäniltaisen. Hän kertoi, että tuli töistä johtuva este.

Jonttua korvensi krapulan lisäksi häpeä. Hän oli ollut kavereidensa kanssa illalla ulkona, ja munannut itsensä muiden silmissä. Mies alkoi laimentaa musertavaa tilaa seuraavana aamuna. Hän käveli kuppilaan ja tilasi kerralla kaksi drinkkiä.

Krapularyyppy kaikella tavalla pahaan oloon.

Jonttu istahti terassille, ja kiroili hiljaa itsekseen. Mies kehtasi sentään tulla samaan baariin, jossa oli edellisenä iltana käyttäytynyt ääliömäisesti. Nyt hän oli vajonnut pohjamutiin.

Pian baariin saapui loiventelemaan kaksi kaveria, joiden seurassa Jonttu oli ollut viettämässä perjantai-iltaa. Jonttu nousi tuoliltaan ylös.

”Mun on pyydettävä ihan näin seisaaltaan anteeksi mun käytöstä. En tosin muista varmaan kuin osan”, Jonttu sanoi. ”Hahaa, kyllä oli äijässä sietämistä ja pitelemistä”, paras kaveri Santtu sanoi. ”Näin se taisi olla. Vieläkö viitsitte tulla samaan pöytään?” Jonttu kysyi. ”Tottakai. Sulla on nyt sentään housut jalassa”, Santtu totesi.

Kun Jonttu sai juotua ensimmäisen loiventavan drinkin, hän päätti käydä virkistäytymässä. Hän meni miestenhuoneeseen ja pesi lavuaarissa naamansa. Peilistä tuijotti känniminä, joka näytti inhottavalta. Jonttu kasteli myös hiuksensa. Hän irvisteli ja huusi peilille. Miehelle tuli raikkaampi olo.

Töissä huolellinen työkaveri, vapaalla täysi kännipösilö

Jonttu on kolmekymppinen mies. Hän työskentelee varainhoitajana, ja tekee välillä rankaltakin tuntuvan työnsä huolellisesti. Vapaalla mies muuttuu täysin toisenlaiseksi. Hän yrittää rentoutua, ja juhlii viikonloppuisin rajusti. Kuvassa on aina alkoholi. Viina vie miestä. Hän pohjustaa baari-iltaa kaveriporukassa miedoilla juomilla. Illalla ihmisten ilmoilla hän kumoaa drinkkejä ja kulauttelee snapseja. Kovassa tuiterissa häneltä lähtee kaikki käsistä, ja hän käyttäytyy usein huonosti. Monesti hän pilaa toilailullaan tuttujen ja tuntemattomienkin illan. Jonttu joutuu silloin tällöin myös sanaharkkaan. Nyt käytös oli kuitenkin ollut pahimmasta päästä. Baarissa oli illalla ollut tuttuja myös työkuvioista.

Kertaus illankulusta

Jonttu kysyi häpeillen kavereiltaan mitä oikein oli tapahtunut. ”Sä yritit iskeä iäkkäämpää naista, joka oli eksynyt tänne kuulemma sukujuhlien jälkeen”, Santtu sanoi; ”Melkein suutelit sitä tiskillä. Silloin rouvan mies nousi pöydästä, ja käski jättämään hänen vaimonsa rauhaan”, Santtu jatkoi. ”Älä enää kerro enempää”, Jonttu toivoi. ”Mutta kun paras on vielä kertomatta”, Santtu sanoi. ”No niin…” Jonttu sanoi, vaikka ei olisi halunnut kuulla illan kulusta enää sanaakaan. ”Menit miehen pöytään ja pudotit housut alas”, Santtu kertasi vakavana; ”Se ei naurattanut.” ”Joo, ei varmaan”, Jonttu sanoi. Santtu jatkoi: ”Olit siinä alushousuissa ja sanoit, että tämä toimii vielä. Miten mahtaa olla teidän laitanne, sanoit miehelle.” Jonttu ei voinut katsoa Santtua. Hän totesi: ”Voi sen pyhä perse!” Santtu sanoi: ”Me tultiin väkisin nostamaan sun housut ylös.” ”Munasin siis ihan kirjaimellisesti”, Jonttu tuskaili. ”Henkilökunta ei sitä tilannetta nähnyt, mutta se mies meni vaatimaan, että sut heitetään ulos baarista”, Santtu kertasi. ”Olin siis tajunnut lähteä pois…” Jonttu ymmärsi. ”Olit ilmeisesti saanut taksin ja päässyt kotiin”, Santtu päätteli. ”Mulle tarjoiltiin äsken täällä vielä”, Jonttu sanoi. ”Joo, mutta samat tarjoilijat ei ole vielä työvuorossa”, Santtu sanoi. ”Totta joo”, Jonttu sanoi ja ymmärsi, että ei olisi välttämättä vähään aikaan tervetullut suosikkipaikkaansa.

Kotiin yksin kärvistelemään

Juttelu miesten kesken jatkui terassilla, eikä edellisiltaa enää Jonttua säästellen kerrattu. Miesten krapulainen olo vaihtui pieneen nousuun.

Tuli jo puolipäivä. Jonttu kuunteli harvakseltaan kavereitaan, sillä oma töpeksiminen tuskastutti. Hän ei olisi halunnut olla omien ajatustensa kanssa, mutta hänestä oli jo parempi lähteä ruokapaikan kautta kotiin toipumaan.

”Lähen tästä kotiin tuskailemaan. Ei pysty nyt jatkamaan. Tasoitelkaa te”, Jonttu sanoi kavereille. ”Ehkä niin on parempi. Mieti olisiko mahista yrittää hiukan muuttua ja etsiä uutta suuntaa”, Santtu sanoi lempeästi, mutta tiukasti.

Jonttu meni hampurilaisravintolaan, ja otti aterian mukaan. Kotona hän söi nopeasti ja meni sänkyyn.

Olo ei vain helpota

Jonttu heräsi sunnuntaina puolilta päivin. Olo oli edelleen vaikea. Mies mietti, että pitäisi tehdä jotain, mikä kääntäisi ajatukset, mutta ei saanut mitään aikaiseksi. Tällä kertaa hän oli entistä enemmän itseensä pettynyt. Mieli oli matalalla ja tuskainen. Aamulla pitäisi taas olla töissä niin kuin ei mitään.

Työpäivän aikana Jonttu ymmärsi, että hänen pitäisi keksiä vapaa-ajalle muita asioita – sellaisia, jotka eivät sovi yhteen alkoholinkäytön kanssa. Hän päätti opetella soittamaan jotakin soitinta ja liittyä orkesteriin. Jonttua kiinnosti symbaalit eli lautaset, joita lyödään yhteen. Lautasia soittaessa ei voisi olla krapulassa, koska silloin pelkää kovia ääniä ja kädet vapisevat.