Näkökulma – Esseeblogi

Perinteisen median merkitys somessa

Sosiaalinen media on tehnyt mediakriittisestä keskustelusta arkipäivää. Perinteisen median kritisoiminen kumpuaa kuitenkin usein siitä, ettei mediaa seuraava henkilö ole jostain uutisesta samaa mieltä.

Uutisotsikoiden selailua ilmaisesta mobiilisovelluksesta.

Kriittinen yleisö voi haastaa perinteisen median ja vaatia avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Mutta kun jostain uutisesta ei olla samaa mieltä, voidaan myös tehdä johtopäätös, että jokin mediaväline puhuu jonkun toisen puolesta tai edustaa toista laitaa. Ei aina uskota median tasapuolisuuteen tai median käyttämiin faktoihin.

Huolimatta siitä, että mediakuluttajat saavat valtaosan laadukkaasta sisällöstä ilmaiseksi, ei mediaa juuri kiitellä. Jopa niin, että kun jokin mediatalo joutuu alan vaikean tilanteen vuoksi vähentämään työntekijöitä toimituksesta, ilmestyy somessa tähän tietoon useampi naurava emoji.

Miksi muuten naurava emoji muistuttaa enemmän vahingoniloista kuin oikeasti jollekin hassulle asialle nauravaa kuvaketta?

Tutkimusten mukaan suomalaisten luottamus perinteiseen mediaan on kuitenkin korkealla. Sanomalehtien verkkolehtiä luetaan paljon.

Maksullisuus lisäisi median arvostusta

Kaiken kaikkiaan voisi ajatella, että esimerkiksi kevyempien aiheiden kuten viihdejuttujen jakamista somessa vähennettäisiin tai artikkeliin johtava linkki veisi useammin juttuun, joka on maksumuurin takana niin, että se sisältyisi erikseen tilattavaan maksulliseen palveluun.

Laadukkaiden sisältöjen arvostus kasvaisi. Voisi myös ajatella, että somealustojen olisi maksettava mediavälineille niiden jakamasta sisällöstä. Nyt esimerkiksi Facebook on myös uutisväline, jonka kautta käyttäjät saavat kattavan ajankohtaissisällön.

Väärä tieto leviää

Verkossa on epäluotettavia sisältöjä, jotka voivat johtaa väärinkäsityksiin ja harhaanjohtaviin tietoihin. Huhupuheista, väärinkäsityksistä ja väärän tiedon tahallisesta levittämisestä alkunsa saaneet tarinat leviävät.

On pahantahtoisia toimijoita, jotka harjoittavat kansalaisiin kohdistamaa informaatiovaikuttamista.

Informaatiolukutaito tarkoittaa kykyä tunnistaa tiedontarve, hakea ja paikantaa tietoa sekä löydetyn tiedon kriittistä ja eettistä arviointia ja käyttöä. Luotettavat lähteet ovat yleensä tunnettuja ja arvostettuja uutisorganisaatioita, akateemisia julkaisuja ja virallisia organisaatioita, Ylen artikkelissa todetaan.

On hyvä kiinnittää huomiota sisällön sävyyn ja tyyliin. On hyvä miettiä, miksi tiettyä tietoa jaetaan ja kuka siitä hyötyy. Tämä voi auttaa tunnistamaan mahdolliset vaikuttamispyrkimykset. Minä katson, että tällaisiin arviointeihin ei tosin usein ole netinkäyttäjällä aikaa tai koetaan, että siitä on liiaksi vaivaa.

Kyselytutkimusten mukaan suuri enemmistö suomalaisista luottaa perinteisen media uutisiin. Aikuisväestöstä 75 prosenttia pitää itse seuraamiaan uutisia luotettavina. Kotimaisen median tärkeys korostuu tällaisina aikoina.

Journalistinen media tai uutismedia

2000-luvun alussa puhuttiin uusmediasta, jolla haluttiin erottautua muista viestintävälineistä eli lehdistä, radiosta ja televisiosta. Uusmedia tosin tarkoitti myös perinteisen median tuottamien sisältöjen digitaalista jakamista.

Mutta uusmediakuplan puhjettua, eri toimijat halusivat määritellä alan digitaaliseksi mediaksi tai digimediaksi.

Nykyisin perinteisen median sijaan voisi puhua journalistisesta mediasta. Ilman median jakamaa laadukasta ja ilmaista sisältöä somessa ei olisi samalla tavalla kommentoitavaa, keskusteltavaa tai kiisteltävää.

Yritysvalmennus voi olla liian raskasta

Yritysvalmennus on nimestään huolimatta ihmisten valmentamista. Eräs valmennusfirma mainostaa kuinka se muuttaa yksilöitä, työyhteisöjä ja organisaatiokulttuuria. ”Muuttaa yksilöitä” – mitä tästä pitäisi ajatella?

Ulkopuolinen haastaja yritykseen.

Eräs firma markkinoi valmennuksiaan seuraavasti: ”Osaava ja motivoitunut henkilöstö on yrityksen tärkein pääoma. Räätälöidyissä kasvuohjelmissa työntekijät sisäistävät työnantajayrityksensä strategian ja hahmottavat omat roolinsa organisaation tuloksen tekijöinä. Tulos kääntyy nousuun kun tehdään tuottavia töitä totuttujen sijaan.” Tämä tahtoo siis sanoa, että omien totuttujen töiden tekeminen onkin väärin.

Yksi valmennusfirma toteaa, kuinka joskus kasvua vauhdittamaan kannattaa kutsua ulkopuolinen haastaja, joka uskaltaa kyseenalaistaa ja kaataa raja-aitoja.

Valmennus lisäsi kuormitusta

Kun olin aikoinani johtotehtävissä, osallistuin rankkaan yritysvalmennukseen. Business coaching oli tilattu tunnetusta valmennusyrityksestä ja vetäjänä oli tunnettu valmentaja. Joka toinen viikonloppu kokoonnuttiin johonkin idylliseen paikkaan, ja lisäksi oli aamutapaamisia ennen työpäivän alkua.

Valmennukseen osallistui toisilleen vieraita ihmisiä eri aloilta. Osallistujia koulittiin korjaamaan omaa asennettaan. Muistan valmennuksesta sen, kuinka siellä korostettiin, että tärkeintä on rahan tekeminen. Kun sisään tulee rahaa, ratkaisee se kuulemma kaikki mahdolliset ongelmat firmassa.

Valmennuksessa mentiin usein niin sanotusti negatiivisen kautta.

Valmennus kesti kahden kuukauden ajan. Jaksoin olla mukana melkein loppuun asti, mutta toiseksi viimeiseen vetäytymiseen eräänä viikonloppuna en enää pystynyt osallistumaan. Olin jo valmiiksi antanut työlle kaikkeni. Valmennuksessa annettiin ymmärtää, että sekään ei ollut riittävää.

Olin jo valmiiksi uupunut työstä ja valmennuksen vaatimukset lisäsivät kuormitusta ja pahensivat tilannetta. Minun olisi ollut parempi keskittyä valmennuksen sijaan palautumiseen. Toisaalta alkuun tunsin, että valmennus voisi auttaa ja antaa lisää voimia, ja että se olisi hyvä askel eteenpäin.

En tiennyt etukäteen mitä valmennus sisältää. Pian ohjelman vaativuus selvisi. Työkuorman keskellä yritin keskittyä suoriutumaan valmennuksesta.

Olisi pitänyt arvioida omaa jaksamista, ja mahdollisesti keskeyttää valmennus, mutta en tiedä miten olisin selittänyt sen toimitusjohtajalle. Minulle oli järjestetty kallis valmennus, ja sen katsottiin tulevan juuri oikeaan aikaan.

Valmennus tuntui kohtuuttomalta

Kun katson asiaa taaksepäin, oli valmennus liian vaativaa, painostavaa ja jopa haitallista. Osallistujien psyykettä rassattiin varomattomasti. Esimerkiksi yhtenä tavallisena maanantaiaamuna, kun kokoonnuimme valmennustilaisuuteen ennen työpäivää, käytettiin tilaisuudessa hypnoosia.

Jäin sairauslomalle, mutta halusin osallistua siitä huolimatta viimeiseen vetäytymiseen. Valmennuspäivän tauolla kerroin burnoutista lyhyesti valmentajalle. Hän pyysi kertomaan kokemastani koko ryhmälle. Kun olin ääni väpättäen avautunut muille, ja kertonut miten itselleni oli käynyt, kaduin sitä hetkellä, jolloin valmennuksesta jaettiin todistuksia. Sauna lämpeni, kuohujuomaa kaadettiin laseihin, ja kurssilaiset onnittelivat ja kiittelivät toisiaan. Minä ajattelin, että olin hetkessä tehnyt koko pitkän valmennuksemme saavutukset tyhjäksi.

Valmennus voi myös auttaa jaksamisessa

Yritysvalmennus voi tuntua raskaalta, erityisesti jos se ei ole hyvin suunniteltu tai jos osallistujilla on paljon päällä olevaa työkuormaa.

On hyvä arvioida omaa jaksamista. Jos tuntee, että valmennus voi olla liian kuormittavaa, voi olla parempi keskittyä ensin palautumiseen. Myönnän, että tätä voi olla vaikeaa perustella, jos työpaikan johto näkee, että henkilöstölle järjestettävä yritysvalmennus on tarpeen. Johdolta tarvitaan ymmärrystä.

Nykyisin varmasti on jo vastapainona toisenlaisia valmennuksia. Hyvin suunniteltu valmennus on hyödyllistä. Valmennus voi tarjota työkaluja, jotka auttavat hallitsemaan stressiä, tukemaan jaksamista ja parantamaan työhyvinvointia.

Yhden valmennusyrityksen kuvaus onkin inhimillisempi: ”Business coaching auttaa johtajaa, tiimiä ja työntekijöitä suoriutumaan ja jaksamaan paremmin, ja sparraa ajattelua.”

Pelaaminen vei rahat ja terveyden

Ajauduin vuosia sitten vakavaan rahapeliriippuvuuteen. Pelasin päivittäin Veikkauksen nettipelejä. Pelivelat muistuttavat tästä yhä joka päivä. Pelaaminen vaikutti paitsi omaan talouteen myös ajatuksiin, mielialaan ja terveyteen. Jouduin hoitoon psykiatriseen sairaalaan. Ulosotto uhkasi.

Rahapeleistä on virheellisiä käsityksiä.

Oli harmillista lukea, että suomalaisilla rahapelien pelaajilla on yllättävän paljon harhaluuloja. Moni pelaa virheellisten käsitysten perusteella, on todettu ehkäisevän päihde- ja pelihaittatyön asiantuntijajärjestöstä. Todennäköisyyden ja sattuman periaatteita ei ymmärretä, eräässä artikkelissa kerrottiin.

Tyypillinen luulo on se, että jos viereiseen peliautomaattiin on juuri hävitty suuri summa rahaa, siitä voisi saada voiton tavallista helpommin. Osa kokee myös, että painamalla pelikoneen nappeja tietyssä järjestyksessä voi vaikuttaa lopputulokseen.

Voin ymmärtää tämän. Minullakin oli harhaluuloja, kun pelasin valtion rahapelimonopolin nettipelejä. Tein tilastoja siitä mitä numeroita pitkällä aikavälillä kenoriveissä esiintyi. Niiden perusteella tein rivejä, joilla voiton piti olla todennäköinen. Lisäksi pelasin sellaisia numeroita, jotka mielestäni olivat ”parempia” kuin toiset. Negatiivinen kierre oli valmis.

Pelaaminen ei ollut vain harmitonta ajanvietettä. Ajauduin vakavaan ja vahingolliseen peliriippuvuuteen.

Rahapeliongelman hoitaminen

Rahapeliriippuvuus voi aiheuttaa merkittävää kuormitusta yksilön elämässä. Tämä on tunnistettu toiminnalliseksi riippuvuushäiriöksi. Siihen liittyy pakonomainen tarve pelaamiseen, epäonnistuneet yritykset lopettaa pelaaminen tai hallita sitä, valehtelu ja vähättely pelaamisesta sekä kiinnostuksen menettäminen arjen toimintoihin.

Rahapeliriippuvuuden varhainen tunnistaminen ja tuen hakeminen ovat ensiarvoisen tärkeitä. Luin jostain, että hoitona suositellaan esimerkiksi kongnitiivista käyttäytymisterapiaa ja motivoivaa haastattelua.

Oma typeryys näkyy velkoina

Omalla kohdallani riippuvuutta ei tunnistettu missään vaiheessa. Pelaaminen vaikutti paitsi omaan talouteen myös ajatuksiin, mielialaan ja terveyteen. Ajauduin hoitoon psykiatriseen sairaalaan. Siitä ei kuitenkaan ollut käytännön apua, koska raha-asiat painoivat. Velkoja ei niin vain hoidettu. Ulosotto uhkasi.

Osallistuin vuosia myöhemmin rahapeliongelmaisten vertaisryhmään, mutta tämä apu tuli liian myöhään. Pelaaminen oli jo jäänyt, kun velat olivat herättäneet minut todellisuuteen. Velassa eläminen muistuttaa minua yhä päivittäin omasta tyhmyydestäni.

Suomalainen ei voita aina

Uuden tutkimuksen mukaan peliongelmat ovat lisääntyneet, vaikka entistä harvempi pelaa rahapelejä.

Suomalaiset häviävät neljänneksi eniten rahapeleihin maailmassa. Rahapeleihin kulutetaan noin 1,7 miljardia euroa vuodessa.

Olen lukenut, että vain pieni joukko tuottaa suuren osuuden rahapelien tuotoista. Mainokset ja voittoja hehkuttava uutisointi kannustavat pelaamiseen.

Yritin saada hävityt rahat takaisin

Minulla oli pieniä säästöjä, jotka vähitellen hupenivat peleihin. Sen jälkeen onnistuin saamaan pankista luottokortin. Pian tuli hetki, jolloin luotto oli pelattu kokonaan ja kortti oli tapissa.

Valtion monopoli Viekkaus otti kaiken. Pahimmillaan tein tappiota kaksisataa euroa päivässä. Pelisivustolla hehkutettiin voitoista. Päävoitto oli aina mennyt jakoon kenoarvonnassa. Minulle se oli menoarvonta.

Isoilla panoksilla tuli vain pieniä voittoja.

Yritin pelaamalla voittaa takaisin hävityt rahat. Otin pikalainoja, jotta sain pelirahaa. Pian olin ottanut kymmenkunta lainaa ja pelannut kaiken.

Harjoittelu ei tee voittajaa

Minulta saatetaan pelihistoriaani viitaten kysyä, no voitinko minä sieltä koskaan. Kyllä, kun pelasin niin suurilla panoksilla kuin on mahdollista, voitin useamman kerran kaksituhatta euroa. Se ei kuitenkaan enää paljoa lohduttanut. Jatkoin pelaamista ja tavoittelin huomattavasti suurempia voittoja.

Tuli annettua Veikkauksen pelien myötä paljon rahaa hyväntekeväisyyteen. Kunpa vain olisin itse saanut valita kohteen. Makselen velkoja vielä pitkään.

Vasta nyt itsekin tiedän, että sattumapeleihin ei voi vaikuttaa – ei edes jatkamalla pelaamista tarpeeksi kauan. Jälkeenpäin oma toimintani lähinnä naurattaisi, ellei itkettäisi – nimittäin valtavan isot tappiot.

Näin vaatteiden ostaminen netistä sujui

Löydän tavallisesti kaikki vaatteeni tunnetun vaateketjun myymälöistä. Nyt etsin tietynlaista vaatetta, mutta kotikaupungin myymälässä ei juuri sellaista ollut. Tämän vuoksi menin ensimmäistä kertaa vaateostoksille nettiin.

Löytyikö se mitä olin hakemassa?

Tutustuin muutaman nettikaupan tarjontaan. Etsin kesään sopivaa paitatakkia. Valikoima olikin todella laaja. Oli useita vaatemerkkejä ja paitamalleja. Etenkin yhden ulkomaisen verkkokaupan valikoimassa oli mieleisiä paitatakkeja.

Katselin alkuun pitkään erilaisia kuvia. Sen jälkeen klikkailin kymmenen tuotetta omiin suosikkeihin. Sitten aloitin tarkemman valitsemisen. Vertailin pitkään kuvia. Katsoin myös tarkemmin tuotetietoja ja hintoja.

Poistin tuotteita yksi kerrallaan ja jäljelle jäi kaksi. Näyttävien ja tarkkojen kuvien perusteella päädyin yhteen tummansiniseen paitatakkiin. Siirsin sen ostoskoriin. Katselin vielä lisää saman nettikaupan valikoimaa ja huomasin mukavan näköisen vaalean paitatakin. Siirsin senkin ostoskoriin.

Siirryin kassalle. Tässä kohtaa yritin olla huolellinen. Annoin tarvittavat tiedot ja maksoin varmalta tuntuvalla maksutavalla. Se sujui näppärästi. Valitsin myös tuotteiden toimitustavan. Tämän jälkeen sain sähköpostiin ilmoituksen, että tilaus oli vastaanotettu. Ja pian sain tiedon, että paketti on jo matkalla.

Odotin pakettia muutaman päivän, ja sitten sain ilmoituksen, että se oli toimitettu lähellä sijaitsevaan Postin palvelupisteeseen. Lähdin saman tien hakemaan pakettia. Jännitti, olinko saanut sitä mitä mielestäni olin tilannut.

Sittenkin entuudestaan tuttu

Paitatakki on mukava vaate. Se toimii niin takkina kuin paitana. Sitä voi käyttää sekä sisällä että ulkona. Paitatakilla voi luoda paljon uusia tyylejä. Paitatakin kanssa sopii niin t-paita, poolopaita kuin kauluspaitakin. Paitatakki toimii myös kerrospukeutumiseen, ja sitä voi käyttää myös välikausitakkina.

Olen ajatellut, että miesten paitatakit ovat uusi trendi, mutta nyt muistankin, että minulla on ollut saman vaatemerkin paitatakki jo parikymmentä vuotta sitten. Tämän vuoksi olen ollut innoissani, kun ne ovat täällä taas.

Kokeilin takkia kauluspaidan kanssa.

Molemmat tilaamani paitatakit ovat samaa vaatemerkkiä. Merkki mainostaa, että sen tuotteilla voi rakentaa kestävää vaatekaappia. Se kuulemma tarjoaa huolellisen tasapainon ajattoman ja trendikkään välillä. Merkki on suunniteltu modernille miehelle, joka haluaa pukeutua itsevarmasti ja harkiten. Modernista miehestä en tiedä, mutta pyrin kyllä pukeutumaan harkiten.

Vaatteiden kokeileminen jännitti

Nettiostosten tekeminen on tietysti arkipäivää. Kyselyn mukaan kaksi kolmasosaa suomalaisista tekee verkko-ostoksia muutaman kerran puolessa vuodessa tai useammin. Vastaajista neljä prosenttia kertoi tekevänsä ostoksia verkossa joka viikko.

Kun ensimmäistä kertaa laitoin tilaamani paitatakin päälle, ja menin kylpyhuoneeseen peilin eteen, näytti paita liian isolta. Toinen takeista tuntui istuvan paremmin. Mietin olisiko pitänyt ostaa XL:n sijaan yhtä kokoa pienempi takki. Mutta toisaalta L-koko ei ole mennyt päälle enää aikoihin.

Menin hissiin ja tarkastelin takkeja isommasta peilistä. Molemmat näyttivätkin juuri sopivilta. Kokoa pienempi olisi tuntunut kireältä, eikä nappeja olisi saanut edestä kiinni. Olin tyytyväinen ja helpottunut. Tilaamieni paitatakkien materiaali on kierrätettyä puuvillaa. Ne tuntuivat heti mukavilta päällä.

Myös vaatteiden edullisuus houkuttelee nettiostoksille

Vaatemyymälässä ostamisessa on kuitenkin verrattomat etunsa. Kaupassa saa sovittaa ja tarkastella vaatetta peilin edessä. Voi myös tunnustella materiaalia, ja nähdä paremmin vaatteen värin. Ja voi pyytää apua ja näkemystä myyjältä.

Tiivistettynä voi sanoa, että nettishoppailu oli ensimmäisellä kerralla hieman vaikeaa, mutta siinä oli hyviä puolia. Ja ostokset olivat onnistuneita. Tarvittaessa myös ostosten palauttaminen on tehty helpoksi. Hinta on myös yksi merkittävä tekijä, joka houkuttelee nettiostoksille. Molemmat ostamani takit olivat selvästi edullisempia kuin vastaavat olisivat olleet myymälässä.

Huomasin, että nettiostosten tekemiseen on hyvä varata aikaa, jotta voi harkita rauhassa. Minulla kului kahden vaatteen ostamiseen monta tuntia.

Ostan varmasti vaatteita netistä toistekin. Perinteisessä vaatekaupassa käyminen on minulle kuitenkin tuttua, helppoa ja nopeaa. Ja kaupassa voin olla varma siitä, mitä olen ostamassa.

Tosin kotisohvalta voi selata monipuolista valikoimaa ja vertailla eri vaatemerkkejä ja niiden hintoja. Ja jos ei löydy juuri sitä oikeaa, sopivaa ja mieleistä, voi helposti siirtyä nettikaupasta toiseen.

Paitatakki on näppärä vaate

Miesten paitatakit ovat yksi tämän hetken isoimmista trendeistä. Paitatakki toimii niin takkina kuin paitana. Paitatakkia voi käyttää sekä sisällä että ulkona.

Muutama mieluinen paitatakki.

Englanniksi paitatakit tunnetaan nimellä ”overshirt”. Kerrotaan, että ennen paitatakit olivat työläisten käyttämiä vaatteita, joilla suojattiin bleiseriä ja solmiota, jotta ne eivät likaantuisi työtä tehdessä.

Nykyisin paitatakit ovat trendi, jolla voi yhdistää käytännöllisyyden ja tyylikkyyden.

Paitatakkia voi käyttää monessa tilanteessa. Paitatakeilla voi luoda paljon uusia tyylejä. Itse pidän paitatakkia usein avonaisena ihan vain t-paidan päällä. Paitatakin kanssa sopii hyvin myös muun muassa poolopaita.

Toimii jopa solmion kanssa

Klassinen kauluspaitakin sopii paitatakin alle. Paitatakin voi antaa olla kokonaan auki tai laittaa muutaman napin kiinni. Kauluspaitaan voi yhdistää solmion.

Olen käyttänyt erilaisia paitatakkeja eri tilanteissa kauluspaidan kanssa. Paitatakkia voi käyttää esimerkiksi farkkujen ja jopa puvunhousujen kanssa.

Paitatakki ja kauluspaita on hyvä yhdistelmä.

On mukavaa pitää paitatakkia hieman viileämpänä kesäpäivänä kaupungilla kävellessä, ja jos on sovittu tapaaminen, ei sitä tarvitse ottaa pois sisälläkään. Se on sopivan kevyt ja vilpoinen, mutta samalla ryhdikäs.

Hieman lämpimämpää materiaalia.

Olen löytänyt paitatakkeja miesten vaateketjun myymälöistä ja myös marketeista. Näin kesän kynnyksellä tulee valikoimiin uusia malleja ja värejä.

Nappien voi antaa olla auki tai pitää kiinni.

Kun kävin jo tutkimassa uusia valikoimia, ei paitatakkeja ollut omassa myymälässä kuin kahta mallia. Ne eivät olleet ihan sitä mitä olen hakenut.

Saman vaateketjun nettivalikoima on parempi. En ole ennen ostanut netistä vaatteita, mutta kerta se on ensimmäinenkin.

Ajatuksena on joko vihreä tai vaaleanbeige paitatakki. Kovin kalliitakaan ne eivät ole. Myymälässä paitatakit olivat jopa kalliimpia kuin tavalliset kesätakit.

Uudet kesäpaidatkin kiinnostavat

Kauppaan oli tullut jo lyhythihaisia kauluspaitoja. Kesäpaitoja minulla on erilaisia, mutta uudenlaiset kuosit houkuttelivat heti. Ehkä yhden uuden kauluspaidan kesäksi ostan. Klassiset pystyraidat toimivat.

Paitatakit eivät pääse itse ottamissani kuvissa (en ole ennen räpsinyt kuvia vaatteista) aivan oikeuksiinsa. Esimerkiksi oikeissa nettikuvissa miesmallien päällä ne näyttävät aivan erilaisilta. En tiedä miten paitatakki minua sitten pukee – netissä kun miesmalleilla on litteämpi vatsa ja parempi ryhti.