Pidän tärkeänä käydä äänestämässä kaikissa vaaleissa. Tälläkin kertaa kävin äänestämässä, vaikka oman kaupungin kunta- ja aluepolitiikka tuntuu hieman etäiseltä. Vaalit ovat demokratian juhlaa, sanotaan. Nyt alue- ja kuntavaaleissa juhlat tosin saattavat olla vaisuhkot, ainakin äänestysprosentilla mitaten.
Leivoskahvit.
Näin kirjoittaa kommentissaan MTV Uutisten päätoimittaja. ”Kansalaiset saattavat potea vaaliväsymystä, sillä viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana on jo tähän mennessä käyty kolmet vaalit: eduskuntavaalit, presidentinvaalit ja Euroopan parlamentin vaalit.”
Kotoisat vaalit voivat myös tuntua vähämerkityksellisiltä tuskaisen maailman tilanteen keskellä. Politiikka voi myös turhauttaa. Taloudellisen pakon edessä on tehty kovaa säästöpolitiikkaa, joka tuntuu kansalaisten arjessa.
Merkittäviä tehtäviä lähellä
Kunnanvaltuustoilla ja hyvinvointialueiden aluevaltuustoilla on kuitenkin merkittäviä tehtäviä. Aluevaltuutetut päättävät sosiaali-ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisestä.
Kunnanvaltuutetuilla puolestaan on hyvin laaja tehtäväkokonaisuus aina koulutuksesta ja varhaiskasvatuksesta maankäyttöön ja liikenteeseen sekä työllisyyspalveluista elinkeinopolitikkaan, vain muutamia mainitakseni.
Vaalikahvit ja tulosilta
Äänestämässä käyminen tuntuu arvokkaalta. Ja hieman jännittävältäkin. Omalla äänestyspaikallani alkoi kertyä jo melko paljon jonoa aamupäivällä. Ihmiset olivat hyvin kohteliaita, ja osoittivat jonoista toisilleen kuinka aiemmin tullut voi mennä toisesta jonosta ensin äänestyskoppiin.
Kuten yleisesti tapana on, iltapäivällä juodaan hyvät vaalikahvit. Itse ostin tavallista parempaa kahvileipää, nimittäin rommileivoksen. Tällä kertaa olikin kansalaisille ikään kuin erikoistarjous, kun yksillä kahveilla sai kahdet vaalit.
Illalla saa seurata vaalien tulosiltaa televisiosta, ja jännittää miten puolueiden ääniosuudet jakautuivat, ja mikä puolue voittaa vaalit. Ja saa tietää myös tulivatko äänestämäni ehdokkaat valituiksi.
Suomen sijoittuminen ykköseksi kansainvälisessä onnellisuustutkimuksessa sai taas monet suomalaisetkin hieman naurahtamaan. Ulkomaillakin on ihmetelty, miten suomalaiset voivat olla niin onnellisia, kun eiväthän he edes hymyile. Uutinen Suomen sijoittumisesta maailman onnellisimmaksi maaksi jo kahdeksatta kertaa peräkkäin nousi otsikoihin maailmalla.
Suomalaiset ovat tyytyväisiä.
Yhdysvaltalainen uutiskanava CNBC haastatteli onnellisuusraportin toimitusjohtajaa, jonka mielestä Suomi on poikkeuksellinen maa. Hänen mukaansa Suomessa on vahva luotto instituutioihin, tulevaisuuteen suhtaudutaan optimistisesti ja kansalaisista huolehditaan.
Raportin mukaan Suomessa erityisen hyvää on muun muassa sosiaalisen tuen ja vapauden taso. Esimerkiksi näillä mittareilla käy järkeen, että suomalaiset ovat tyytyväisiä elämäänsä.
Onnellisuusluokitus perustuu eri maissa tehdyn kyselyn kolmen vuoden keskiarvoon. Raportissa kyselyn tuloksia tarkastellaan eri muuttujien kautta. Kyselyssä vastaajat arvioivat itse onnellisuutensa astetta.
Raportin tulos yllättää
Moni suomalainen on tässä ajassa uponnut negatiivisten uutisten syövereihin. Helposti tuntuu, että kaikki on Suomessa pielessä. Yhteiskunnassa on monenlaisia isoja ongelmia. Tässä tilanteessa uutinen maailman onnellisimmasta maasta tuntuu pahoin harhaanjohtavalta.
Muutamille hallituspuolueiden poliitikoille raportti antoi aihetta tyytyväisenä huomauttaa, että asiathan ovat maassamme hyvin. On tietysti totta, että moni onnellisuuteen vaikuttava asia on meille itsestään selvää.
Tällaiset kansainvälistä huomiota tuovat uutiset ovat suomalaisille monesti yhteinen kokemus. Ne herättävät iloa ja ylpeyttä, mutta myös hilpeyttä. Saatoimme hyväntahtoisesti naurahtaa yhteen ääneen tuoreen tutkimuksen tulosta, jonka mukaan kotimaamme on jälleen maailman onnellisin maa. Moni ihmetteli sitä, ketkä tällaisiin tutkimuksiin oikein vastaavat. Tutkimuksen eri osatekijöistä voidaan kuitenkin olla ainakin yleisellä tasolla samaa mieltä.
Kanssaihmisten ystävällisyys vaikuttaa onnellisuuteen
Suomalaisten koetaan olevan rehtejä ja reiluja. Ihmisten todetaan olevan onnellisempia, kun he uskovat muiden välittävän toisistaan. Raportti tarkastelee koettua kanssaihmisten hyväntahtoisuutta ja ystävällisyyttä. Sen mukaan hyväntahtoisiin tekoihin osallistuminen ja ystävällisyyden odottaminen muilta ihmisiltä vaikuttavat yksilöiden onnellisuuden tasoon.
Onnen tavoittelu voi masentaa
Yleisesti suomalaiset asiantuntijat ovat aiemmin todenneet, että ihmisten onnellisuudelle on yhteisiä tekijöitä. Tärkeimpänä on pidetty läheisiä ihmissuhteita. Toinen tärkeä tekijä on mielekäs tekeminen, on se sitten työn tai harrastusten parissa. Kolmas iso tekijä on terveys ja hyvinvointi.
Mutta jos haluamme ylen määrin menestyä ja olla onnellisia, se on helposti ongelmamme. Liikaa omaan onnellisuuteen keskittyminen voi olla myös vahingollista ihmisen sosiaalisille suhteille. Jos haluaa olla onnellinen, omaan napaan tuijottamisen sijaan on parempi katsoa ympärilleen.
Mutta miksi meillä on niin paljon masennusta? Helsingin Sanomien kolumnissa kysyttiin joitakin vuosia sitten, johtuuko masennuksen lisääntyminen siitä, että onnen korostaminen on mennyt överiksi. Onnellisuudesta on tullut elämän tärkein päämäärä, ja sitä tavoitellessaan moni masentuu, kirjoituksessa todettiin.
Merkityksellisyyden tunne
Käytännöllisen filosofian emeritusprofessori ja tietokirjailija Timo Airaksinen toteaa kirjassaan Halun vallassa – Onnellisuutta etsimässä, että ihmiset haluavat jatkuvasti jotakin. ”Halujen taustalla on pyrkimys onnellisuuteen. Mutta jos ihminen saa kaiken mitä haluaa, tuleeko hänestä onnellinen, vai löytyykö seuraava halu heti nurkan takaa?” Minä katson niin, että suomalaisten onnellisuus syntyy vähemmästä, ei siis haluamisesta kaikkea mahdollista. Onni on enemmänkin mielenrauhaa ja tyytyväisyyttä.
Kirjailija ja filosofi Frank Martela on korostanut, kuinka tärkeää on tiedostaa elämän rikkaus ja monet eri päämäärät. Silloin elämälle tulee merkitys. Martela kirjoittaa teoksessaan Elämän tarkoitus: Suuntana merkityksellinen elämä, että tekeminen ja yhteys toisiin ihmisiin tuo elämään täyteläisyyttä. Mielestäni tärkeää onkin, että tässä maassa ihmisillä on tekemistä ja toisia ihmisiä lähellä.
Menestymistä onnellisuustutkimuksessa voi selittää sekin, että suomalaisten mielestä asioiden ei välttämättä tarvitse olla täydellisesti, vaan riittävän hyvin.
Suomen merkittävimmät journalistipalkinnot jaettiin keskiviikkona. Suuren Journalistipalkinnon voittajat valittiin neljässä eri kategoriassa. Vuoden uudistajana palkittiin STT:n ja Bauer Median radion tekoälyuutiset. Perusteiksi kerrottiin, että tekoälyradiouutisprojekti vapauttaa toimitusten resursseja journalismin tekoon ja tiedonkaivuuseen ilman, että vastaanottaja kärsii.
Radiontekijöillä on edessä uudet ajat.
Palkintoperusteluissa on kauniita sanoja. Tekoälyuutisissa on kuitenkin kyse tuottajan kannalta myös kustannuksiltaan ihanteellisesta toteutustavasta.
Suuren Journalistipalkinnon palkintolautakunnalla on monipuolinen kokemus mediasta. On kysyttävä, kertooko päätoimittajista koostuvan palkintolautakunnan päätös vuoden uudistajan palkinnosta siitä, ettei yhtä ammattikuntaa eli radion uutistoimittajia media-alalla arvosteta. Onko tärkeää vain se, kuinka kustannustehokkaasti radiojournalismia voidaan tuottaa?
Kaiken lisäksi radiouutisten tekijöitä ja tunnettuja radioääniä irtisanotaan Ylen muutosneuvottelujen myötä. Uusia vastaavia töitä ei toimittajille ole tarjolla kaupallisellakaan puolella. Voisikohan Radio Novan ja Yle Radio Suomen vaihtoehdoksi perustaa uuden kaupallisen valtakunnallisen radiokanavan?
Ei aivan toimi
Bauer Median kanavista esimerkiksi Radio Nova lähettää lyhyitä STT:n uutislähetyksiä tunnin välein. Uutiset ovat STT:n toimittajien kirjoittamia ja tekoälyäänen lukemia. Aivan parhaalla tavalla tämä toteutustapa ei kuitenkaan toimi. Vastaanottaja eli kuuntelija ei aina saa ajan tasalla olevaa tietoa.
Tekoälyuutislähetykset toteutetaan siten, että Bauer Median oma ”uutistiimi” poimii STT:n toimittamia uutisia radiokanaviensa uutisvirtaan. Minä katson, että luontevampaa olisi jos uutislähetysten sisällöstä eli mukaan valittavista sähkeitä vastaisi STT. Nyt uutisvalinnat herättävät välillä ihmetystä. Ylellä radiouutisten toimittaja koostaa lähetyksen eli valitsee mukaan tulevat aiheet ja kirjoittaa sähkeet radiossa esitettävään muotoon. Uutisia on helppo seurata.
Luotettavia uutisia nopeasti?
Palkinnon perusteluissa todettiin, että STT:n ja Bauer Median tekoälyuutisprojekti tuo luotettavia uutisia entistä nopeammin kuulijoiden saataville. On todettava, että uutisoinnissa Yle on usein nopeampi. Joskus myös jokin tärkeä uutinen jää kaupallisella puolella kertomatta. Radio Novan uutisten lopputunnuksessa todetaan: ”Kun me tiedämme, niin sinäkin tiedät”.
Bauer Median kanavilla uutisissa painottuvat kiinnostavimmat ja tuoreimmat kotimaan aiheet eli uutiset läheltä, mikä tietysti on ihan hyvä. Mutta jos on uudempia ja merkittävämpiä aiheita ulkomailta, voisi lähetyksen aloittaa niillä. Tuntuu kiusalliselta, että tekoälylukija toteaa usein lähetyksen aluksi: ”Tässä tuoreimmat uutiset”, mutta aloittaa uutisella, jota on luettu pitkin päivää.
Uutisissa ei olla aina ajan tasalla. Lähetyksiin valikoituvat aiheet ihmetyttävät. Myös se miten eri uutisia painotetaan tuntuu usein vieraalta. Uutiset luetaan erikoisessa järjestyksessä, esimerkiksi kertomalla ensin kaikki kotimaan aiheet ja sitten ulkomaanuutiset, vaikka uutisten merkittävyyden pitäisi vaikuttaa.
Parannettavaa löytyisi
En ole kehitystä vastaan. On mielenkiintoista seurata mikä kaikki on nykyisin mediassa mahdollista. Tekoälyuutistenlukijat kuulostavat melko luonnollisilta. Mutta STT:n ja Bauer Median toimituksissa olisi myös hyvä kuunnella omia uutisia. Pientä parannettavaa löytyisi.
Uutisia on luettu radiossa sadan vuoden ajan. Tutkimusten mukaan uutisia seurataan radiosta yhä paljon.
Tunnetulla ravintolaketjulla on sosiaalisessa mediassa harvinaisen epäonnistunut mainoskampanja. Sen sijaan, että mainoksissa olisi kuvia herkullisista pihviannoksista, on lähdetty vääntämään huumoria, joka ei toimi.
Kuvituskuva. Ei liity kyseisiin ravintoloihin.
Manhattan Steak House -ravintolaketju kertoo netissä seuraavaa: Suomessa jo vuodesta 1986 toimineet Manhattan-ravintolat tunnetaan herkullisista pihveistään, edullisista hinnoistaan sekä nopeasta ja ystävällisestä palvelusta.
Tämä kuvaus Manhattan-ravintoloista on myös omasta kokemuksestani aivan totta. Mutta nyt on jäänyt paha maku ravintolaketjun mainonnasta.
Ravintolan some-mainoksissa näkyy herkulliselta näyttävä pihvi. Outoa mainoksissa on se, että tuhti grillipihvi on kuvattu aivan muualla kuin lautasella. Aivan oikealta näyttävä pihvi kuvataan erilaisissa ympäristöissä ja tilanteissa. Pihvi esimerkiksi makaa riippukeinussa ottamassa aurinkoa. En ole tästä aivan varma, koska en pane juuri merkille kyseisiä mainoksia. Mutta on pihvi taitanut olla kuvattuna myös seisomassa talvimaisemassa.
Mainokset eivät houkuttele
En ymmärrä, miksi mainoksissa ei voi olla yksinkertaisesti houkuttelevia kuvia tavallisista ravintola-annoksista. En käsitä mikä idea mainoskampanjassa on. Onko siinä jotain mitä tällainen tavallinen ravintolassa käyvä asiakas ei hoksaa? Mainokset eivät ole houkuttelevia. Niistä ei herahda vesi kielelle.
Olen silloin tällöin käynyt Manhattan-ravintoloissa ja täytyy sanoa, että olen nauttinut maistuvista ja reilun kokoisista annoksista. Asuin aiemmin kaupungissa, jossa oli Manhattan-ravintola, ja joskus kun halusin hemmotella itseäni, kävin lounaallakin syömässä pihviaterian, joka oli kohtuuhintainen.
Manhattan-ravintoloiden mainoskampanja somessa ei vain ole onnistunut: Yksittäinen mainos saa Facebookissa vain muutamia tykkäyksiä.
Ravintolaan tankkaamaan?
Uusimmassa mainoksessa, joka tuli minua vastaan somessa, istui kaksi pihviä nojatuoleissa pöydän ääressä toisiaan vastakkain. Pöydällä oli shakkilauta. Niin, kyllä. Pihvit ilmeisesti pelasivat shakkia.
Kuvan yhteydessä oli seuraavanlainen teksti: ”Pitkän pelirupeaman jälkeen on siis syytä tankata, ja missäpä muualla se hoituisi maistuvammin kuin Manhattanissa.”
Minä ajattelen niin, että eihän hyvän ruuan ravintolaan mennä ”tankkaamaan” vaan syömään hyvin ja nauttimaan kaikessa rauhassa. ”Tankkaamisen hoitamiseen” on muun muassa pikaruoka ja take away -paikkoja, huoltoasemia sekä erilaisia välipaloja myyviä ruokakauppoja ja kioskeja.
Lisääkö toivottua tunnettuutta
Manhattan-ravintoloita on Helsingissä ja Tampereella. Mainoskampanjan tavoitteena on varmasti tunnettuuden lisääminen.
Ennen tosin sanottiinkin, että mainoksen pitää olla joko ärsyttävä tai vaikeasti ymmärrettävissä. Silloin se ainakin jää mieleen.
Ehkä ravintolat tavoittelevat erikoisella some-kampanjallaan uusia ja myös nuorempia asiakkaita. Mutta minun mielestäni ravintolaketju, joka haluaa kertoa maukkaasta ruuasta, mainostaa mauttomasti.
Julkisen palvelun mediayhtiössä on mahdollista tehdä monenlaista. Yksi esimerkki tästä on se, että joillakin Ylen televisio-ohjelmilla on kahvimukit omalla painatuksella. Studiossa hörpitään kahvia siis erilaisista mukeista sen mukaan missä ohjelmassa ollaan. Vaalien aikaan mukeissa on oma vaalilogo.
Vähemmän nettiä ja enemmän tv-ohjelmia?
Talviurheilulajeihin keskittyvän Urheilustudion ohjelmailmeen pääväri on vaaleanpunainen. Tätä varten on teetetty jopa vaaleanpunainen kahvinkeitin, joka on studiossa näkyvällä paikalla.
Verkkoon Ylellä on mahdollisuus tehdä hyvin monenlaista sisältöä. Eräässä nettiuutisessa kerrottiin kuinka suomalaiset syövät sipsejä enemmän kuin koskaan. Myös sipsien valikoima on jutun mukaan laajempi kuin koskaan. Jutussa kerrottiin, että sipsivalikoima tuntuu suorastaan vyöryvän päälle Prismassa Helsingin Pasilassa. Mutta onko se, että sipsivalikoima on laajempi kuin koskaan varsinaisesti uutinen? Lisäksi jutun lopusta pystyi testaamaan oman sipsitietämyksen. Ylellä on mahdollisuus tehdä nettiin kaikenlaista.
Ylen tehtävää arvioidaan
Yle joutui resurssisyistä lopettamaan tv-uutiset sunnuntaiaamuista. Resursseja ei perustelujen mukaan ole riittävästi. Samaan aikaan sunnuntaisin kaupallinen kanava lähettää suoraa ajankohtaisohjelmaa. Uutisia toimitetaan tunnin välein.
Olen sitä mieltä, että julkisella medialla syynä saattaa olla tehoton resurssointi. Nettiin nimittäin tehdään kaiken aikaa hömpältäkin tuntuvia juttuja. Verkkotoimittajat voisivat kirjoittaa sähkeitä myös aamun tv-uutisiin.
Radion päivälähetyksessä puolestaan lähetetään haastattelupätkiä, jotka on poimittu saman aamun aamutelevisiosta. Saman haastattelun saattaa kuulla päivän aikana kolme kertaa. Eikö ole mahdollista tehdä radioon omia juttuja?
Parhaillaan parlamentaarinen työryhmä arvioi Yleisradion julkisen palvelun tehtävää ja rahoitusta. Työryhmä tarkastelee Ylen rahoitusta, suhdetta kaupalliseen mediaan ja Yle-lain muutostarpeita sekä tarkkarajaistaa Ylen tehtäviä. Työryhmässä on ollut näkemyseroja siitä, millaisia säästöjä Ylen rahoitukseen tulisi tehdä. On puhuttu jopa mittavista leikkauksista.
Enemmän verkossa
Yle puffaa omia nettijuttujaan tv-uutisissa. ”Tätä ja paljon muuta löydät Ylen verkkosivuilta”, ankkuri toteaa uutislähetyksen lopussa.
Julkisen palvelun median runsas verkkosisältö on käyttäjille ilmaista – se kun sisältyy Yle-veroon. Laadukas nettiuutisointi on tietysti tärkeää, mutta Ylen rajaton tarjonta verkossa laittaa kaupallisen median liiketoiminnan ahtaalle.
Medialiiton mielestä Ylen verkkotuotanto sekä vääristää media-alan kilpailua että vaarantaa moniäänisen median tulevaisuuden
Nettiuutisten laajuudessa Yle on omaa luokkaansa. Se julkaisee tekstimuotoisia uutisia eli toimittaa verkkolehteä, ja kilpailee näin sanomalehtien kanssa.
Kaupallinen media yrittää saada verkosta tuloja tarjoamalla osittain maksullista sisältöä. Esimerkkeinä tästä ovat verkkolehtien maksumuurien takana olevat tilaajille tarjotut jutut. Iltapäivälehdillä on uudet maksulliset extra- ja plus-palvelunsa. Toivottavasti sisällöille on kysyntää.
Julkisen palvelun median ylenmääräistä uutistarjontaa netissä olisi hyvä arvioida. Perinteisen television katselu vähenee, mutta Yle Areena kasvattaa yhä suosiotaan. Tarjonta onkin monipuolista ja laadukasta.
Myös Ylen verkkotuotanto voisi perustua tekstisisällön sijaan enemmän video- ja audiosisältöihin. Ne kiinnostavat mediakuluttajia. Myös uutissivusto voisi olla Areenan kaltainen. Näin Ylen tarjonta myös erottuisi sanomalehtien verkkolehdistä. Muilla medioilla olisi enemmän tilaa ja mahdollisuuksia toimia.
Esseeblogi 