Viihdyttävää hyvän mielen bluesia

Lauantai-iltana letkeästä musisoinnista vastasi kotikaupungin viihtyisässä pubissa esiintynyt mainio The Rhythmbreakers. Bändin ajatuksena on tarjota loistava biletunnelma niin, että arjen huolet unohtuvat. Bändi esittää omia sävellyksiä ja myös joitakin Rhythm and Blues -lainakappaleita.

Kahden solistin laulu on soljuvaa.

The Rhythmbreakers on svengaavaa bluesia esittävä viisihenkinen yhtye. Bändi perustettiin muutama vuosi sitten Järvenpäässä kesän Puistoblues-festivaaleja varten. Yhtyeen jäsenet huomasivat, että kemiat toimivat hyvin yhteen ja yhteinen juurimusiikin rytmi ja groove löytyi nopeasti.

Bändi on esiintynyt muun muassa klubeilla ja festivaaleilla. Yhtye on toiminut kuukausittain eri artistien kanssa housebandina eri tilaisuuksissa. Bändistä on sanottu, että kun se päästää jamivaihteen irti, fiilis kohoaa kattoon ja yleisö voi jättää arjen huolet taakseen.

Yhtye on peruskokoonpanossa viisihenkinen. Laulusolistina on Talvi Äkräs, joka soittaa joissakin kappaleissa myös kitaraa. Toinen laulaja on Kari ”KJ Wolf” Viitanen, joka lisäksi soittaa huuliharppua.

On sanottu, että Talvin sielukas laulusoundi sekä Kari KJ Wolfin taidokas blues-huuliharppu antavat yhtyeelle oman autenttisen soundin. Talvin ääntä on kuvailtu leijuvaksi ja kahlitsemattomaksi.

Tunnelma olisi voinut olla parempikin. Keikkayleisöä olisi voinut olla enemmän.

The Rhythmbreakers soitti hyvää ja monipuolista, enimmäkseen omasta tuotannosta koostuvaa, musiikkia. Tarjonta oli perinteistä bluesia rokkaavampaa ja voimakkaampaa. Bändin yhteissoitto oli tiukkaa.

Kitaristi Juha Laineen soitto oli taiturimaista ja soolot vetäviä. Joissakin biiseissä myös Viitanen soitti kitaraa, ja Äkräs akustista kitaraa. Soitinten vuoropuhelu toimi hyvin. Myös kahden solistin yhteinen laulu oli soljuvaa.

Bändi tosiaan soitti hyvin yhteen.

Olen yleensä tottunut siihen, että kappaleissa on huuliharppusooloja, mutta nyt soitin oli olennainen osa koko biisiä. Ja kokonaisuus oli loistelias.

Yleisö sai nauttia kahdesta pitkästä setistä. Keikan tunnetila oli bändin puolesta hyvä. Mutta yleisesti tunnelma olisi voinut olla hieman parempikin, sillä väkeä pubiin olisi mahtunut paljon enemmän. Harmitti, ettei loistelias bändi saanut aivan täyttä keikkayleisöä.

Aplodit bändin hienojen vetojen jälkeen olivat kuitenkin voimakkaat. Ja innostuipa muutama pari tanssimaankin pienessä tilassa.

Onnistunut keikka ja hieno kokemus. Bluesin riemua, jos näin voi sanoa.

Parhaita paloja: Helppoa ruoanlaittoa

Olen kokeillut tehdä herkullisia englantilaisia voileipiä, valmistaa hurmaavaa pastaruokaa ja laittaa lempiruokaani chili con carnea. Olen pitänyt blogia vuoden ja julkaissut myös joitakin ruoka-aiheisia kirjoituksia. Parhaiten on onnistunut sandwichien tekeminen, haastavinta on ollut klassinen pataruoka.

Kaksinkertaisia pikku kolmioita.

Ajatuksenani on poimia joitakin blogin luetuimpia artikkeleita eri aihepiireistä vuoden varrelta. Seuraavassa on yhteenveto ruoka-aiheisista kirjoituksista.

Tuhteja leipiä lounaaksi

Viime syksynä innostuin englantilaisista voileivistä. Omassa suosikkitelevisiosarjassani, Emmerdalessa, kylän asukkaat syövät paljon kerrosleipiä. Sain idean kokeilla, miten minulta onnistuisi sandwichit.

BLT eli pekonivoileipä on englantilainen klassikko. Kirjainyhdistelmä BLT on lyhennys pekonista (bacon), salaatista (lettuce) ja tomaatista (tomato). Herkullinen täytetty leipä sopii lounaaksi tai välipalaksi.

Leivissä on paljon erilaisia täytevaihtoehtoja. Reseptejä on monenlaisia ja niitä voi kuulemma muokata oman maun mukaan.

Juhliin tai herkutteluun

Emmerdalessa on tapana tarjota voileipiä vaikkapa ystävyydenosoituksena. Toiselle valmistetaan leipiä tämän suosikkitäytteillä. Lisäksi kyläläisillä on usein eväänä voileipiä, joista riittää jaettavaksi toisellekin.

Voileivät sopivat mainiosti myös juhliin tai ihan vain herkutteluun. Juhlissa leivistä leikataan reunat pois.

Lähdin rohkeasti tekemään lounasta. Seurasin yhtä valmistusohjetta. Levitin pekonisuikaleita pannulle ja paistoin ne rapeiksi.

Sitten otin kaksi paahtoleipäviipaletta. Levitin niille voita. Asettelin leivälle jäävuorisalaattia, sen päälle rapeaa pekonia ja tomaattiviipaleita. Maustoin leivät mustapippurilla.

Voileivät on helppoa laitettavaa.

Kun olin lakittanut täytteet, painoin toisen leivän alemman päälle. Sitten puolitin leivät. Näin tuli neljä leipäkolmiota. Lounas oli valmis.

Leivät tosiaan veivät nälän. Lounas oli yhdelle miehelle tuhti.

Ensi kerralla jotain muuta

Täytyy sanoa, että BLT ei kuitenkaan ollut aivan minun makuuni. En niin pidä pekonista. Seuraavalla kerralla voisin kokeilla joitakin muitta täytteitä.

Englantilaisten leipien täytteitä voivat olla esimerkiksi savustettu lohi ja tuorejuusto, kurkku ja minttukermajuusto, kinkku ja sinappi sekä kananmunasalaatti ja rucola.

Hurmaavaa pastaruokaa

Tämän vuoden alussa kirjoitin, kuinka alkoi tehdä mieli valmistaa pitkästä aikaa maittava pasta-ateria. Lähdin kauppaan seikkailumielellä. Kun suunnittelin ruoanlaittoa, hain monenlaisia reseptejä.

Halusin tällä kertaa kokeilla kuinka pastaruoka valmistetaan alusta asti oikein eli italialaisittain. Suosikkini on ruokaisia kanapasta.

Ei kaupallista yhteistyötä…

Kun haluaa, että pastaruoka on täydellinen, olisi kuulemma valittava sopiva pastamuoto valitun kastikkeen mukaan. Onttojen ja kuviollisten kanssa käyvät kastikkeet, joissa on mukavasti sattumia. En kuitenkaan valinnut putkimaista penneä tai kierteistä fusiilia vaan otin suosikkiani, nauhamaista tagliatellea.

Nopea kanapasta on arkiruokaa parhaimmillaan, eräässä valmistusohjeessa kuvattiin. Täyteläistä makua pasta saa juustonmakuisesta ruokakermasta.

Ostin kaupasta kanan fileesuikaleita. Otin myös sipulia, currya, suolaa ja mustapippuria. Lisäksi valitsin tavallista ruokakermaa, en niin pidä erikoisista juustoista.

En pysynyt ohjeiden perässä

Aloitin ruoanvalmistamisen, mutta putosin jo pian kärryiltä. Ruskistin kanasuikaleita, mutta ilmeisesti väärin. Se olisi jostain syystä pitänyt tehdä kahdessa vaiheessa. Maustoin kanaa ja lorautin mukaan ruokakermaa.

Keitin pastaa, ja kun se pakkauksessa olevan ohjeen mukaan oli valmista, valutin pastan. Mutta en huomannut, että olisi pitänyt ottaa osa pastan keitinvedestä talteen. Pasta olisi pitänyt tässä vaiheessa sekoittaa kastikkeen joukkoon. Olisi pitänyt myös lisätä keitinvesi. Tämä vaihe meni pieleen.

Pastan keittäminen vaatisi tarkkuutta. Minä kuitenkin luotan pakkauksen kyljessä olevaan ohjeeseen eli siihen kuinka monta minuuttia keittämiseen tarvitaan. Jossain todettiin, että kun pastan keittää hyvin, pienikin annos kastiketta tai pelkkä loraus öljyä, raastettu juusto ja rouhaisu pippuria riittävät ilahduttavaan makunautintoon.

Pasta annoksessa pääosaan

Omasta kanapastasta tuli kuitenkin melko hyvää. Mutta en välttämättä vielä näillä pastataidoillani tarjoaisi ruokiani muille. Mutta on hyvä harjoitella – jos eteen tulisi tilanne, jossa saisin laittaa pastaa jollekin vaikka illalliseksi.

Ainakin nälkä lähti.

Valmistusohjeet minun on syytä lukea seuraavalla kerralla tarkemmin. Laadukas pasta ei siis välttämättä kaipaa monimutkaista kastiketta. Kun pasta on keitetty hyvin, se näyttelee annoksen pääosaa ja joukkoon sekoitetun kastikkeen tehtäväksi jää annoksen täydentäminen.

Minä olen ajatellut tähän asti aivan päinvastoin.

Helpoksi sanottu lempiruoka

Päätin pari kuukautta sitten laittaa lauantaille herkullista pataruokaa. Chili con carnen valmistamiseen on hieman erilaisia aineksia ja ohjeita. Minulla meni ruoanlaitossa pieleen vain kaksi asiaa. Olin tutustunut resepteihin huolella.

Chili con carne on yksi suosikeistani, mutta en ole aiemmin valmistanut sitä itse. Ajattelin, ettei tämän klassikkoruoan valmistaminen niin vaikeaa voi olla.

Kun etsin valmistusohjeita, oli joukossa hyvin monimutkaiselta ja vaativalta vaikuttava ohje, jossa oli hyvin monenlaisia aineksia ja vaiheita. Ohjeen mukaan olisi pitänyt liottaa kuivattuja papuja vedessä yön yli kattilassa. Seuraavana päivänä olisi pitänyt keittää papuja hiljalleen 40 minuuttia. Ja vasta tästä olisi alkanut hyvin monivaiheinen ja vaikeaselkoinen valmistaminen.

Löysin kuitenkin helpolta vaikuttavan reseptin. Kävin perjantaina kaupassa ostamassa kaiken tarvittavan, kuten jauhelihaa, ruskeita papuja ja chilitomaattimurskaa.

Vaikutti alkuun helpolta

Päätin noudattaa helppoa valmistusohjetta, jossa ei ollut paljon erilaisia vaiheita. Valmiin murskan lisäksi tarvittiin vain sipulia, valkosipulia, paprikaa, vettä ja suolaa. Alku näytti helpolta ja valmistusvaiheet selkeältä.

Tämä kävi helposti.

Ruskistin kattilassa jauhelihan, lisäsin joukkoon hienonnettua sipulia ja valkosipulinkynttä sekä kuutioitua paprikaa. Annoin niiden pehmetä hetken.

Minulla ei ole siivilää, jossa olisi pitänyt valuttaa pavut, mutta huuhdoin niitä kylmällä vedellä. Kaadoin joukkoon chilitomaattimurskan ja vettä. Annoin hautua noin kymmenen minuuttia. Tarkistin välillä makua ja lisäsin suolaa.

Kun ruoka oli valmista, istuin pöytään. Huomasin, ettei chili con carnessa ollut makua niin kuin siinä pitäisi olla. Lisäsin mausteita, joita toisessa ohjeessa oli mainittu. Laitoin hiukan mustapippuria ja jauhettua paprikaa.

Huolellisempaa valmistelua

On sanottava, että ei olisi pitänyt luottaa yksinkertaisimpaan ohjeeseen ja valita valmista chilitomaattimurskaa. Olisi ollut parempi tehdä se oikein eli laittaa oikeaa chiliä hienonnettuna ja tämän lisäksi erikseen tomaattipyrettä ja paseerattua tomaattia.

Tuli valmistettua nyt ruokaa hieman soveltaen eri ohjeiden mukaan. Suosittelen seuraamaan vain yhtä ohjetta.

Chili con carne tarjoillaan yleensä keitetyn riisin kanssa. Mutta se sopii myös tortillojen tai tacojen täytteeksi. Minä laitoin itselleni nacho chipsejä.

Itsetehdyksi ihan hyvää.

Ruoka olisi varmasti ollut helpompikin valmistaa suunnittelemalla hieman etukäteen. Olisi pitänyt tehdä kaikki vaiheet huolella. Chili con carne ei ihan onnistunut, mutta oli ihan herkullista minun makuuni. Ruoka oli sittenkin sopivan mausteista ja ainakin täyttävää.

Muistan kuinka erään kerran sain tätä pataruokaa lounasravintolassa. Se oli niin erinomaista, että hain ruokaa lisää seisovasta pöydästä kaksi kertaa.

Olen huomannut omassa ruoanlaitossa sen, että pitäisi olla hieman huolellisempi ja kärsivällisempi. Sillä tavalla varmasti onnistun paremmin.

Parhaita paloja: Vaatepostauksia

Olen kokeillut monia asukokonaisuuksia, ostanut vaatteita myös netistä ja järjestänyt vaatekaappejani. Olen pitänyt blogia vuoden ja julkaissut myös joitakin vaateaiheisia kirjoituksia. Tärkein vinkki, joka vaatteista on tullut vastaan on se, että entuudestaan itsellä olevat vaatteet kannattaisi käyttää loppuun. Sillä on nimittäin vaikutuksia hyvinvointiin.

Yksi mieleinen asukokonaisuus.

Blogini täytti tällä viikolla vuoden, ja ajatuksenani on poimia ja jakaa joitakin luetuimpia kirjoituksia eri aihepiireistä vuoden varrelta. Seuraavassa on yhteenveto vaateaiheisista postauksista.

Paitatakki on näppärä vaate

Kirjoitin viime vuoden keväällä kuinka miesten paitatakit ovat yksi tämän hetken isoimmista trendeistä. Paitatakki toimii niin takkina kuin paitana.

Kerroin, että paitatakkia voi käyttää sekä sisällä että ulkona. Sillä voi yhdistää käytännöllisyyden ja tyylikkyyden. Itse pidän paitatakkia usein avonaisena t-paidan päällä. Joskus taas haluan laittaa paitatakin kanssa kauluspaidan.

On mukavaa pitää paitatakkia hieman viileämpänä kesäpäivänä kaupungilla kävellessä, ja jos on sovittu tapaaminen, ei sitä tarvitse ottaa pois sisälläkään. Se on sopivan kevyt, mutta samalla ryhdikäs.

Klassisen kauluspaidan kanssa.

Näin vaatteiden ostaminen netistä sujui

Löydän tavallisesti kaikki vaatteeni tunnetun vaateketjun myymälöistä. Viime kesän kynnyksellä etsin uutta hieman kevyempää paitatakkia, mutta kotikaupungin myymälässä ei juuri sellaista ollut. Tämän vuoksi ajattelin, että minunkin pitäisi mennä vaateostoksille nettiin.

Tutustuin muutaman nettikaupan tarjontaan. Netissä olikin useita vaatemerkkejä ja paitamalleja. Etenkin yhden ulkomaisen verkkokaupan valikoimassa oli mieleisiä vaatteita.

Klikkailin kymmenen tuotetta suosikkeihin. Sitten vertailin pitkään kuvia ja tuotetietoja. Jäljelle jäi kaksi paitatakkia. Siirsin ne molemmat ostoskoriin. Siirryin kassalle ja maksoin. Pian sain tiedon, että tuotteet ovat matkalla.

Paketti tuli muutamassa päivässä. Jännitti, olinko saanut sitä mitä mielestäni olin tilannut.

Molemmat tilaamani takit olivat samaa vaatemerkkiä. Merkki mainostaa, että se tarjoaa huolellisen tasapainon ajattoman ja trendikkään välillä. Merkki on suunniteltu modernille miehelle, joka haluaa pukeutua itsevarmasti ja harkiten. Modernista miehestä en tiedä, mutta pyrin kyllä pukeutumaan harkiten.

Löytyikö sitä mitä etsin?

Kun ensimmäistä kertaa kokeilin tilaamiani paitatakkeja, olin tyytyväinen. Materiaali oli kierrätettyä puuvillaa. Paidat tuntuivat mukavalta päällä.

Oikeassa liikkeessä ostamisessa on kuitenkin verrattomat etunsa. Myymälässä saa sovittaa ja tarkastella vaatteita peilin edessä. Ja voi pyytää näkemystä myyjältä. Materiaali on myös tärkeää. Uudet paitani olisivat ehkä voineet olla toisesta materiaalista ja siten hieman ryhdikkäämpiä, tai miten sen oikein sanoisi. Mutta kesään paidat sopivat hyvin, koska ne olivat kevyen tuntuisia.

Tiivistettynä voi sanoa, että nettishoppailu oli hieman vaikeaa, mutta siinä oli hyviäkin puolia. Ostoksille on varattava aikaa, minulla kahden vaatteen ostamiseen meni peräti pari tuntia. Vaateliikkeessä käyminen on tuttua, helppoa ja nopeaa. Ja kaupassa voi olla varma siitä, mitä on ostamassa.

Nettiostokset olivat kuitenkin ihan onnistuneita. Ja netissä voi kotisohvalta selata monipuolista valikoimaa ja vertailla eri vaatemerkkejä. Ja jos ei löydy juuri sitä sopivaa ja mieleistä, voi helposti siirtyä nettikaupasta toiseen.

Poikamies järjesti vaatekaappeja

Kun olin saanut uusia vaatteita, ajattelin katsoa paremmin vaatekaappejani. Ryhdyin laittamaan niitä parempaan järjestykseen. Kaapit olivat aivan täynnä ja sekaisin. Otin vaatteita kaapista yksi kerrallaan ja kävin kaikki huolella läpi. Lajittelin vaatteet sen mukaan käytinkö niitä enää vai voisiko niitä panna pois.

Isompi kasa meni vaatekeräykseen.

Tarkastelin missä kunnossa vaatteet olivat, ja kokeilin menivätkö ne vielä päälle. Oli vaatteita, joita en ollut enää käyttänyt, ja joista päätin luopua.

Lajittelin poistettavia vaatteita kahteen kasaan. Toisessa kasassa oli vaatekeräykseen kelpaavia ja toisessa tekstiilijätteisiin meneviä vaatteita. Vein hyväkuntoisia vaatteita UFF:n keräyspisteeseen.

Suuri ihmetys oli miten sellainen määrä vaatteita oli mahtunut kahteen pieneen kaappiin. Järjestämisen myötä vaatekaappeihin tuli paljon lisätilaa. Vaatteet löytyivät nyt helpommin. Jokaiselle paidalle ja takille tuli oma henkari. Huomasin, että vaatteisiin tuli uudenlaista ryhtiä.

Kaapin sisällön huomasi helpommin.

Kaappien järjestämisessä meni pari tuntia. Hieman työlästä, mutta mukavaa ja palkitsevaa puuhaa, joka sai hyvälle mielelle.

T-paidat siististi omalle hyllylle.

Uusia vaatteita vastoin uusia suosituksia?

Huomasin viime syksynä, että olin ostanut melko lyhyessä ajassa monta uutta vaatetta. Jo itsellä entuudestaan olevat vaatteet kannattaisi kuitenkin käyttää loppuun. Sillä on nimittäin vaikutuksia hyvinvointiin.

Tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin, miten vaatteiden kulutus ja erityisesti sen vähentäminen vaikuttaa kuluttajien hyvinvointiin. Vaatteiden käyttäminen pitkään ja intensiivisesti oli yhteydessä parantuneeseen kehonkuvaan ja hyvinvointiin, väitöskirjatutkija Essi Vesterinen kertoi Ylen artikkelissa. Vaatteiden kuluttaminen loppuun esimerkiksi vähentää vertailua muihin. Se parantaa itsetuntemusta ja tuo hallinnan tunnetta.

Minä katson, että uusille vaatteille on silloin tällöin luonnollisesti tarvetta, ja uuden vaatteen hankinta tuo iloa ja hyötyä. Syitä pitää vaatetta pitkään on monia, muun muassa rahan säästäminen, ympäristöystävällisyys, henkilökohtainen tyyli ja kestävä kehitys. Kun suosikkivaatteista pitää huolta myös huoltamalla ja korjaamalla, voi niistä nauttia pidempään.

Itse toivon, että vaate pysyisi tyylikkäänä ja ryhdikkäänä pitkään. Kesällä olin kuitenkin päivittänyt vaatekaappiani, ja sitä tehdessäni olin myös seurannut muotia. Uusien vaatteiden saaminen teki tyytyväiseksi.

On myös myönnettävä, että laitoin vaatekeräykseen muutamia vaatteita, joita en ollut enää käyttänyt, vaikka ne olivatkin käyttökelpoisia.

Vaatteita korjautetaan yhä. Yleisimpiä töitä ompelijalle ovat vetoketjujen vaihdot ja farkkujen korjaukset. Eräs ompelija totesi jutussa, että varsinkin lempifarkut ovat asiakkaille niin tärkeä vaate, että ne käytetään aivan puhki.

Moni tutkimukseen osallistuneista alkoi rakentaa jo omistamistaan vaatteista uusia asukokonaisuuksia.

Uusia vaatteita jotka tulivat tarpeeseen.

Kaiken kaikkiaan tutkimuksen valossa olisi siis uutta vaatehankintaa tehdessä hyvä harkita, että vaatteesta pitää myös pitkällä tähtäimellä.

Esseeblogi täyttää vuoden – parhaita paloja

Olen pitänyt blogia päivälleen vuoden ajan. Ja sanottavaa on riittänyt – olen julkaissut tässä ajassa 129 kirjoitusta. Iso kiitos kaikille lukijoille! Olen kirjoittanut muun muassa pohdiskelevia esseitä eri aihepiireistä, kolumneja arkisista ilmiöistä ja kommentteja tuoreista uutisista.

Uusi essee alkaa tästä.

Blogin ensimmäinen kirjoitus vuosi sitten kertoi siitä, kuinka lapsena pukeuduin musiikkimaun mukaisesti. Diggailin pienenä poikana isompien kaverien kanssa rockabillya ja pukeuduin farkkutakkiin. Housujen lahkeet oli käännetty ylös. Oli myös läskipohjakengät. Kymmenvuotiaana minusta tuli hevari ja farkkuliiviin oli ommeltava heavy metal -bändien kangasmerkkejä. Oli niittivyö ja -ranneke. Sittemmin alkoi kiinnostaa enemmän diskomusiikki.

Aiheiden kirjoa

Olen kertonut vuoden aikana muun muassa autofiktiosta eli kirjailijoiden omakohtaisista romaaneista, journalistisen median arvostuksesta sekä kulttuurin ja taiteen vaikutuksista. Olen esittänyt näkemyksiä työelämästä ja pohtinut onnellisuutta.

Luetuimpia kirjoituksia ovat olleet sellaiset, joissa olen kertonut arkisista asioista kuten vaatekaappien järjestämisestä, yrityksestä valmistaa hurmaavaa pastaruokaa tai siitä kuinka erilaisia keksejä on kaupoissa aivan liikaa.

Yksi luetuimmista kirjoituksista käsitteli unelmia ja elämävalintoja. Itselleni tarjottiin aikoinaan mahdollisuutta lähteä tiskijukaksi etelän lomakohteeseen:

Jos olisin lähtenyt dj:ksi Turkkiin

Esseen rakentaminen

Esseiden kirjoittaminen on muita juttutyyppejä isotöisempi. Se vaatii suunnittelua. Teen paperille miellekartan, joka auttaa jäsentämään ajatuksia, ideoita ja tietoa. Kirjoitan pääaiheen ja sen jälkeen siihen liittyvät alateemat ja pääideat. Sitten lisään yksityiskohtia.

Miellekartta auttaa hahmottamaan kokonaisuuksia ja uusia näkökulmia. Varsinaisen kirjoittamisen jälkeen essee vaatii tarkistamista ja muokkaamista. Kiinnitän huomiota rakenteeseen ja jäsentelyyn. Ja toivottavasti saan varmistettua, että teksti on selkeä.

Uutena juttutyyppinä ovat keikka-arviot. Käyn mielelläni kotikaupungin kuppiloissa keikoilla, ja vaikka en niin taitava musiikkikriitikko olekaan, keikan tarjonnasta, musisoinnin taitavuudesta ja tunnelmasta on mukava kertoa.

Arkisia löytöjä

Arkeemme vaikuttaa valtava tietomäärä. Se voi aiheuttaa ylikuormitusta. Kaikkeen saatavilla olevaan tietoon ei myöskään voi aina luottaa. Verkossa on myös vääristynyttä tietoa ja valeuutisia. Minä katson, että perinteisten tiedotusvälineiden merkitys luotettavan tiedon lähteenä korostuu.

Blogissani käytän silloin tällöin joitakin tietolähteitä. Tarkastelen eri aihepiireistä kertovia artikkeleita. Arvioin sekä artikkeleiden sisältämiä tietoja että niiden antamia neuvoja omien havaintojeni ja kokemusteni valossa. Pohdin muun muassa erilaisten arkisten vinkkien hyödyllisyyttä ja soveltuvuutta.

Jaan lähipäivinä muutamia luetuimpia kirjoituksia vuoden varrelta. Blogin ajatus on tuoda esiin arkisia löytöjä ja jakaa niiden tuoma ilo ja hyöty lukijoiden kanssa. Toivottavasti silloin tällöin onnistun tässä. Kiitos paljon lukijoille!

Kahdet vaalit yksillä kahveilla

Pidän tärkeänä käydä äänestämässä kaikissa vaaleissa. Tälläkin kertaa kävin äänestämässä, vaikka oman kaupungin kunta- ja aluepolitiikka tuntuu hieman etäiseltä. Vaalit ovat demokratian juhlaa, sanotaan. Nyt alue- ja kuntavaaleissa juhlat tosin saattavat olla vaisuhkot, ainakin äänestysprosentilla mitaten.

Leivoskahvit.

Näin kirjoittaa kommentissaan MTV Uutisten päätoimittaja. ”Kansalaiset saattavat potea vaaliväsymystä, sillä viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana on jo tähän mennessä käyty kolmet vaalit: eduskuntavaalit, presidentinvaalit ja Euroopan parlamentin vaalit.”

Kotoisat vaalit voivat myös tuntua vähämerkityksellisiltä tuskaisen maailman tilanteen keskellä. Politiikka voi myös turhauttaa. Taloudellisen pakon edessä on tehty kovaa säästöpolitiikkaa, joka tuntuu kansalaisten arjessa.

Merkittäviä tehtäviä lähellä

Kunnanvaltuustoilla ja hyvinvointialueiden aluevaltuustoilla on kuitenkin merkittäviä tehtäviä. Aluevaltuutetut päättävät sosiaali-ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisestä.

Kunnanvaltuutetuilla puolestaan on hyvin laaja tehtäväkokonaisuus aina koulutuksesta ja varhaiskasvatuksesta maankäyttöön ja liikenteeseen sekä työllisyyspalveluista elinkeinopolitikkaan, vain muutamia mainitakseni.

Vaalikahvit ja tulosilta

Äänestämässä käyminen tuntuu arvokkaalta. Ja hieman jännittävältäkin. Omalla äänestyspaikallani alkoi kertyä jo melko paljon jonoa aamupäivällä. Ihmiset olivat hyvin kohteliaita, ja osoittivat jonoista toisilleen kuinka aiemmin tullut voi mennä toisesta jonosta ensin äänestyskoppiin.

Kuten yleisesti tapana on, iltapäivällä juodaan hyvät vaalikahvit. Itse ostin tavallista parempaa kahvileipää, nimittäin rommileivoksen. Tällä kertaa olikin kansalaisille ikään kuin erikoistarjous, kun yksillä kahveilla sai kahdet vaalit.

Illalla saa seurata vaalien tulosiltaa televisiosta, ja jännittää miten puolueiden ääniosuudet jakautuivat, ja mikä puolue voittaa vaalit. Ja saa tietää myös tulivatko äänestämäni ehdokkaat valituiksi.