Tommi

Erikoisuus: Tacoja Saimaan rannalla

Olen lomamatkallani Saimaalla saanut nauttia monenlaisista ruokaelämyksistä. On tullut maistettua puumalalaisia hampurilaisia, lappeenrantalaisia lihapiirakoita ja jopa meksikolaisia tacoja. Odotan, että pääsen nauttimaan myös monenlaisista paikallisista kalaherkuista.

Annoksen saa koota oman mieltymyksen mukaan.

Puumalassa Ravintola Satamassa toimii uutuutena kesäkaudella Naked Taco Pop up -ravintola. Se tarjoaa raikasta meksikolaista ruokaa pohjoismaalaiseen makuun. Varsinaisia Naked Tacon ravintoloita on kaksi Helsingissä.

Runsaasta noutopöydästä voi koota annoksen oman mieltymyksensä mukaan. Tacobuffan tarjonta on runsas. On muun muassa paprikaa, sipulia, tomaattia, avokadoa ja erilaisia salaatteja. Tarjolla on myös monenlaisia kastikkeita.

Täytteitä on mistä valita.

Kokosin itselleni kanatortilloja. Jos ne mihin erilaisia täytteitä otetaan, sitten olivat tavallisia tortilloja. Joka tapauksessa ne olivat niin pieniä, etten saanut niitä käärittyä niin kuin olen tottunut tai sitten otin aivan liikaa täytettä. Täytteet nimittäin pursusivat joka kerta kun haukkasin ruokaa. Onneksi alla oli lautanen, josta sain lopuksi syödä kanasuikaleet haarukalla.

Söin kaikkiaan neljä pientä tortillaa, joissa oli ehkä liian paljon täytettä. Täytyy sanoa, että ruoka oli melko sotkuista syötävää. Ruoka ei myöskään ollut oikein minun makuuni. Sekin ihmetytti, että ruoka ei ollut lämmintä.

On myös sanottava, että eksoottisia tacoja on mukava maistaa ja kokeilla, mutta toimiiko se houkuttelevana lounaana, jota tarjoillaan kesän aikana joka päivä? Aiempina kesinä ravintolassa on ollut päivittäin vaihtuva lounas. Nyt voi olla niin, että asiakkaat etsivät jo seuraavalla kerralla toisenlaista lounasta.

Helsingissä tacoravintolat ovat varmasti suosittuja, mutta saa nähdä minkälaisen vastaanoton se saa maaseudulla.

Maittavia hampurilaisia

Kävin viikonloppuna maistamassa ensimmäistä kertaa puumalalaisia hampurilaisia. KauHa Burger lanseerattiin kymmenen vuotta sitten. Pihviresepti on pysynyt samana. Burgereita on kolmea kokoa. Minulle riitti mainiosti pienin tarjolla oleva hampurilainen, jossa on yksi pihvi.

Peruskokoiseen KauHariin tulee käsintehty täysjauhelihapihvi, hampurilaiskastiketta, salaattia, cheddarjuustoa, tomaattia, majoneesia ja ketsuppia. Burgerissa on perinteisen hampurilaissämpylän sijaan kaksi rieskan tyyppistä leipää. Isompiin KauHareihin tulee muun muassa pekonia. On myös kasvisvaihtoehto VekeKauHari, johon tulee soijarouhepihvi.

Burgeri puumalalaiseen tapaan.

Burgeri oli todella maukasta, mehevää ja sopivan tukevaa. Hinta oli 10 euroa.

Yrittäjä Harri Kautonen grillaili itse burgereita pop up -ravintolassa satamassa. Jälkiruuaksi asiakkaille tarjottiin mansikkakakkukahvit.

Jälkiruoka oli mukava yllätys.

Yrittäjä on monessa mukana. Mies on työskennellyt rehtorina ja toiminut kunnanvaltuutettuna. Hän myös pitää pitopalvelua ja lisäksi soittaa haitaria yhtyeessä.

Ensimmäistä kertaa kuuluisia lihiksiä

Toisena päivänä kiertelin satamassa ja huomasin, että paikalle on tullut grillivaunu Lappeenrannasta. Listalla oli tietysti myös erikoisherkut Vety ja Atomi.

Tilasin Vety-piirakan. Se on lihapiirakka, jonka väliin tulee kinkkua, kananmunaa ja mausteita. En ole ennen maistanut Vetyä. Ihan mukava elämys, mutta aivan tavallinen grillikioskien lihapiirakka, vaikkapa parilla nakilla, toimii ja riittää paremmin.

Tunnettu herkku ei aivan minun makuuni.

Satamassa on myös näyttelijä Ville Haapasalon perustama Hatsapuri, joka myy hatsapuri-leipää. Se on georgialainen kansallisruoka. Hatsapuri on juustotäytteinen leipänen, joka paistetaan valurautapannulla voissa. Hatsapurin kesäravintola on toiminut Puumalan satamassa viisi vuotta.

Olen kerran maistanut tätä erikoista herkkua. Se on kuitenkin liian tuhtia ja rasvaista ruokaa minulle, joten jätin tällä kertaa väliin.

Loistavaa ruokaa upeassa miljöössä

Sunnuntaina kun kerroin kaverilleni, että minun pitäisi päästä johonkin syömään, tämä paikallinen mies ehdotti, että lähdetään hieman hienompaan paikkaan, joka sijaitsee pienen ajomatkan päässä.

Ravintolaan oli kuitenkin ensin soitettava, ja kysyttävä voiko kaksi ruokailijaa tulla samana päivänä. Se sopi, ja lähdimme Ravintola Niinipuuhun.

Okkolan pihapiirin kivinavetassa sijaitseva ravintola tarjoaa suomalaista lähiruokaa. Tällä kertaa seisovassa pöydässä oli alkuruokana savuhaukikeittoa. Sen jälkeen tarjolla oli muun muassa monenlaista salaattia, ja muikkuja.

Pääruokana oli todella maukas karjalanpaisti, jota tuli otettua riittävästi.

Karjalanpaistissa oli kaikki kohdallaan.

Jälkiruokana olisi ollut raparperipaistosta, mutta se ei yksinkertaisesti enää mahtunut. Täytyy sanoa, että hieno miljöö ja tunnelma sekä loistava ruoka.

Matkallani on ajatuksena mennä syömään myös paljon kehuttuun kalaravintolaan. Siellä saa muun muassa hiillostettua kuhaa rapukastikkeella.

Huomaan, että lomamatkalla tulee syötyä paljon useammin, kuin arkena.

Tylsä kolea ja sateinen lomanalku

Pääsin taas lähtemään pitkään odottamalleni lomamatkalle Saimaalle. Muistan kuinka viime kesän alussa Etelä-Savossa sijaitsevassa lomaparatiisissani mitattiin jo aamusta lähes hellelukemia. Nyt torstaina on annettu sadevaroitus vuorokaudeksi, ja koko lomaviikko näyttää ennusteiden mukaan sateiselta.

Puumalansalmen komea silta sateisena päivänä.

Torstaina oli tarkoitus lähteä upeaan luontokohteeseen Norppapolulle nauttimaan kesäpäivästä. Ajatuksena oli grillailla lounasta laavulla. Päivä kuitenkin kuluu pienen majoituspaikan katetulla kuistilla sadetta pidellen, kahvia siemaillen ja tupakkaa poltellen. Sataa kaatamalla, lämpötila on +12 astetta.

Pieni Puumala kuitenkin vilkastuu taas keskikesällä, kun vapaa-ajan asukkaat, veneilijät ja muut matkailijat saapuvat nauttimaan maaseudun rauhasta.

Kesän alku on kuulemma ollut hiljainen. Matkailuautoja ei ole ollut tavalliseen tapaan liikkeellä, ja veneilijöitä on ollut satamassa vain vähän. Veneilijöitä palvelevan huoltoaseman yrittäjä ei muista samanlaista kesänalkua vuosiin. Satamatorilla ei ole vielä ollut tuttua vilinää. Torikahvilassa ei huonon sään vuoksi ole ollut samalla tavalla asiakkaita kuin tavallisesti.

Mökkiläiset kuitenkin saapuvat keskikesällä, ja kirkonkyläkin vilkastuu. Jo torstaina puolen päivän aikoihin ruokakauppojen parkkipaikat olivat täynnä.

Landelle lepäämään

Asuin aikanaan joitakin vuosia pienessä Saimaan saaristokunnassa, jonne olin muuttanut toipumaan työuupumuksen jälkeen. Pieneen maalaiskuntaan asettuminen oli iso muutos. Maalla oli erilaisia arvoja ja tapoja. Olo oli kuitenkin kotoisa, ja ihmisiin oli helppo tutustua.

Toipuminen työuupumuksesta ja masennuksesta eteni, vaikka välillä oli vaikeampiakin aikoja. Olin kuitenkin pääasiassa tyytyväinen maalainen. Asuin maalla joitakin vuosia, kunnes muutin töiden perässä taas isoon kaupunkiin.

Saimaalla on jumalainen luonto. Ymmärrän taas kuinka aikoinaan halusin upeisiin järvimaisemiin leppoistamaan, ja kuinka tärkeää se toipumisessa oli. Kesäisin haluan päästä luontoon. Lisäksi saan olla hyvien ystävien kanssa.

Eino Grön laulaa kappaleessaan Ilta Saimaalla seuraavasti: ”Rannalla Saimaan, näin mietiskelen, katsellen kauaksi seljille sen.” […] ”Rintaani rauhan niin tyynen mä saan, Saimaa on illalla kauneimmillaan.”

Monenlaisia elämyksiä

Kunnassa on reilut kaksi tuhatta asukasta ja neljätuhatta vapaa-ajan asuntoa. Kesän myötä kunnan asukasluku moninkertaistuu.

Matkailu saaristokunnassa on vilkasta. Kunnassa on monenlaisia matkailupalveluja. On muun muassa leirintäalueita ja mökkikyliä.

Matkailijoille on tarjolla monenlaisia aktiviteetteja. Voi esimerkiksi pyöräillä ja patikoida. Luonnossa voi seikkailla tai rentoutua. On myös erilaisia veneretkiä. Yksi erikoisuuksista on aamuinen melonta-mindfulness. Monissa saarissa on monenlaista koettavaa, esimerkiksi erilaisia museotiloja.

Saimaalla maistuvat tietysti muikut ja muut kalaherkut. Tapana on ottaa torilla muikkuannos; paistettuja muikkuja ja perunamuusia.

Muikkuannos torilla 15,50 euroa. Kuva viime kesältä.

Saimaalla tehdään maisemaristeilyjä. Vanhalla Wennolla pääsee nauttimaan taianomaisesta tunnelmasta, kun laiva lipuu lähes äänettömästi järvenselällä.

Yli satavuotias höyrylaiva tekee tilausristeilyjä. Kuva viime kesältä.

Juhannusaatoksi on luvattu taukoa vesisateessa, vaikka koleaa onkin. Sitä voisi lähteä tansseihinkin nauttimaan tunnelmasta perinteikkäälle tanssilavalle.

Ja onhan juhannus, keskikesän juhla, aina juhannus.

Olipa vaikeaa löytää hyvä ravintola

Tuli asiaa Helsinkiin. Kun asiat oli alkuillasta hoidettu, aloin etsiä sopivaa hyvää ravintolaa. Huomasin pian, että ruokailijoille on nykyisin aivan eri tavalla valinnanvaraa verrattuna siihen aikaan, kun itse asuin pääkaupungissa. Kiertelin kauppakeskuksissa, joissa on hyvin erilaisia ruokailupaikkoja. Esimerkiksi Kampissa on lähes 50 kahvilaa ja ravintolaa seitsemässä kerroksessa. Citycenterissä puolestaan on kerros, jossa on monia ravintoloita.

Citycenterissä on monia ruokapaikkoja.

Aiemmin iltapäivällä otin välipalaa ketjukahvilassa. Valitsin paahtopaistileivän, ja halusin sen kanssa tavallisen pienen kahvin. Ihmetys oli suuri, kun sainkin ison mukin, joka muistutti kooltaan lähinnä leluämpäriä. Kahvia en saanut juotua kokonaan, mutta leipä oli herkullista.

Miten tilaaminen tapahtuu?

Istahdin alkuillasta terassille oluelle. Ajattelin, että kun kerran ollaan Helsingissä, voisi syödä hyvin, ja nauttia jostain uudesta elämyksestä.

Kiertelin ensin Kampissa. Ravintolatarjonta oli runsasta. Minua kiinnostivat erilaiset etniset ravintolat. Mutta se miten ravintoloissa toimitaan ennen kuin saa mieleisensä aterian tilattua, olikin hieman haasteellisempaa.

Kaikissa ravintoloissa ruokalista oli vain telineessä ovenpielessä. Se mitä annokset sisälsivät oli pienellä tekstillä, enkä lopulta saanut päätettyä mikä maistuisi. En osannut päättää sopivasta annoksesta, kun edes tiennyt miten niitä syödään, esimerkiksi syömäpuikoin tai sormin. Minulle olisi maistunut ihan vain hyvä kiinalainen ruoka, mutta sellaista ei ollut tarjolla. En osannut päättää sopivasta ruuasta, koska kaikki annokset tuntuivat liian erikoisilta.

Pitäisikö Helsingissäkin mennä vain ketjuravintolaan ja tilata hampurilaisateria?

Myös tilaaminen oli epäselvää. Se mitä haluaisi tilata, olisi ilmeisesti pitänyt päättää jo ennen ravintolaan sisään menemistä ovella olevan ruokalistan perusteella.

Kiertelin tunnin ajan, kuljin sinnikkäästi ravintolasta toiseen ihmettelemässä menua, mutta mitään järkevää ruokapaikkaa ei löytynyt. Olin jo päätyä pikaruokaan, esimerkiksi pelkkiin ranskalaisiin oluen kera. Jatkoin kuitenkin matkaani Kampista Citycenteriin. Alkoi olla jo nälkä. Matkalla oli hampurilaispaikka, ja päätin, että se saisi riittää. Siellä tilaus olisi puolestaan pitänyt tehdä itse automaatilla. Aloin tehdä tilausta, mutta putosin jossain vaiheessa kärryiltä ja keskeytin tilauksen. Ajattelin vielä yrittää jotain muuta.

Citycenter mainostaa, että toisen kerroksen trendikkäässä ”ravintolahubissa” voi pysähtyä nauttimaan pitkän kaavan mukaan. Kävin jokaisessa ravintolassa tutustumassa, mutta se mitä kaikkea ateriaan sisältyi jäi epäselväksi. En osannut tehdä valintaa ravintoloiden ovilla olevien ruokalistojen perusteella.

Lähdin pois. Mietin, että Keskuskadulla tai Aleksanterinkadulla varmasti olisi ruokapaikkoja. Menin Ravintola WTC Helsinkiin. Se oli valtavan kokoinen. Menin jonottamaan, mutta en tiennyt yhtään mitä tilata, kun pääsisin tiskille. Vitriinissä olisi ollut tarjolla pieniä pizzapaloja ja tapaksia. Ne olivat minulle liian pientä ruokaa. Ihmiset näyttivät tilaavan ruuan kanssa viiniä, ja myös kuplivaa, arkenakin. Minä en kehtaisi tilata kokista. Lähdin pois.

Vanha tuttu ravintola

Lähdin kävelemään Keskuskatua. Huomasin meksikolaisen ravintolan. Hieman ihmettelin, että vanha kunnon Iguana on yhä omalla paikallaan. Mahtava ruokapaikka jo silloin, kun asuin Helsingissä parikymmentä vuotta sitten.

Menin sisälle. Huomasin heti, että ruokalistan sai ottaa tiskiltä niin kuin kunnon ravintolassa pitääkin olla. Sen jälkeen sai valita sopivan pöydän. Kun oli kaikessa rauhassa tehnyt valinnan, oli helppoa mennä tiskille kertomaan minkä annoksen ottaa. Samalla sai tilata juoman ja maksaa tilauksensa saman tien.

Otin vanhasta tottumuksesta chicken burriton, josta paikka varmasti tunnetaankin. Ruoka tuli nopeasti.

Vanha kunnon burrito ilahdutti.

Burrito oli runsas, tuhti, monipuolinen ja maistuva. Burriton lisäksi lautasella oli raikasta salaattia ja maissilastuja guacamolella. Kaikkea en jaksanut syödä.

Nopeaa itsepalvelua

Sopivan ravintolan löytäminen vaatii tällaiselle Helsingissä hieman harvemmin käyvälle aikaa ja vaivaa. Helsinkiläisille tietysti mieleisensä ruokapaikan valitseminen on helppoa, ja se miten ravintoloissa toimitaan on heille tuttua. Ihailin kuinka helposti ihmisiltä kävi valita mieleisensä ruoka ja tehdä tiskillä tilaus. Lisäksi he söivät eksoottisia ruokia niin kuin niitä kuuluukin syödä.

Kun kaipasin ihan vain perusravintolaruokaa, olivat annokset monesti liian erikoisia. Ja kaikissa annoksissa oli aina jotain, kuten kananmunaa kaikissa muodoissa, mitä en annokseeni halunnut. Esimerkiksi isossa ravintolassa oli erilaisia pizzapalasia, mutta miksi niissä kaikissa oli mozzarellaa?

Kaiken kaikkiaan olisin kaivannut ravintolakierroksellani selkeämpiä ruokalistoja, hieman tavallisempia ruoka-annoksia ja parempaa palvelua.

Mutta nykyisen käytännön voi ymmärtää. Helsingissä näytti ainakin kauppakeskuksissa olevan paljon sellaisia ravintoloita, joissa asiakas tekee paljon itse. Asiakas valitsee usein jo ravintoloiden ovilla olevien ruokalistojen perusteella ravintolan. Sitten asiakas menee tiskille ja tekee tilauksen. Sitä, tuodaanko annos pöytään vai onko sekin haettava tiskiltä, en tiedä.

Itse olen tottunut siihen, että ravintolassa voi valita ensin pöydän. Vähän ajan kuluttua tarjoilija tuo ruokalistan, ja kysyy voiko tuoda jo jotain juotavaa. Menuun voi tutustua rauhassa. Kun tarjoilija tulee juomien kanssa, hän kysyy joko asiakas on valmiina tilaamaan. Kun asiakas on tilannut hän saa nauttia juomasta ja odottaa, että ateria tuodaan pöytään. Lasku pyydetään siinä vaiheessa kun on rauhassa ruokailtu ja kun tarjoilija on kysynyt, maistuiko.

Toisaalta perinteisesti palvelevia ravintoloita kyllä on, mutta ne voivatkin olla hintavampia. Mutta ainakin hieman pienemmissä ravintoloissa palvelusta on nykyisin tehty nopeaa ja tehokasta – aivan kuten on pikaruokapaikoissa.

Pelaa maltilla? Taas uusi rahapeli

Veikkaus on tuonut markkinoille uuden rahapelin, Millin, jossa voi voittaa miljoona euroa joka ilta. Erilaisia lottopelejä on tarjolla jo kymmenen erilaista. En tiedä miten se sopii valtion rahapeliyhtiön jalon tavoitteen kanssa, joka on muun muassa rahapelihaittojen vähentäminen. Kaltaiselleni entiselle ongelmapelaajalle uusi peli voi muodostaa uuden houkutuksen.

Ei vain harmitonta ajanvietettä.

Ajauduin vuosia sitten vakavaan ja vahingolliseen rahapeliriippuvuuteen. Pelasin päivittäin Veikkauksen nettipelejä. Pelivelat muistuttavat tästä yhä joka päivä. Pelaaminen vaikutti paitsi omaan talouteen myös ajatuksiin, mielialaan ja terveyteen. Jouduin jopa hoitoon, kun ahdistus ja masennus painoivat päälle sen jälkeen kun olin herännyt karuun todellisuuteen. Myös ulosotto uhkasi.

Pelaaminen vei rahat ja terveyden

Rahapeliriippuvuus voi aiheuttaa merkittävää kuormitusta yksilön elämässä. Tämä on tunnistettu toiminnalliseksi riippuvuushäiriöksi. Siihen liittyy pakonomainen tarve pelaamiseen, epäonnistuneet yritykset lopettaa pelaaminen tai hallita sitä, valehtelu ja vähättely pelaamisesta sekä kiinnostuksen menettäminen arjen toimintoihin.

Osallistuin muutama vuosi sitten rahapeliongelmaisille tarkoitettuun ryhmään, jota veti kaksi asiantuntevaa mielenterveyshoitajaa, ja jonka tavoitteena oli hillitä pelaamista. Tämä apu tuli minulle kuitenkin liian myöhään. Pelaaminen oli jo jäänyt, kun velat olivat herättäneet minut todellisuuteen. Velassa eläminen muistuttaa minua yhä päivittäin omasta tyhmyydestäni.

Suomalainen ei voita aina

Uuden tutkimuksen mukaan peliongelmat ovat lisääntyneet, vaikka entistä harvempi pelaa rahapelejä. Suomalaiset häviävät neljänneksi eniten rahapeleihin maailmassa. Rahapeleihin kulutetaan noin 1,7 miljardia euroa vuodessa. Vain pieni joukko, jolla helposti on muitakin riippuvuuksia, tuottaa suuren osuuden rahapelien tuotoista. Veikkauksen hyvin voimakas mainonta ja iltapäivälehtien voittoja hehkuttava uutisointi kannustavat pelaamiseen.

Pelaaminen ei ollut vain harmitonta ajanvietettä.

Minulla oli pieniä säästöjä, jotka vähitellen hupenivat peleihin. Sen jälkeen onnistuin saamaan pankista luottokortin. Pian tuli hetki, jolloin luotto oli pelattu kokonaan ja kortti oli tapissa.

Valtion monopoli Viekkaus otti kaiken. Pahimmillaan tein tappiota kaksisataa euroa päivässä. Pelisivustolla hehkutettiin voitoista. Päävoitto oli aina mennyt jakoon Keno-arvonnassa. Minulle se oli Meno-arvonta.

Yritin pelaamalla voittaa takaisin hävityt rahat. Otin pikalainoja, jotta sain pelirahaa. Pian olin ottanut kymmenkunta lainaa ja pelannut kaiken.

Pelejä riittää.

Tuli annettua pelien myötä paljon rahaa hyväntekeväisyyteen. Kunpa vain olisin itse saanut valita kohteen.

Pelasin niin isoilla panoksilla, kuin on mahdollista, mutta harvat voitot olivat hyvin pieniä.

Vasta nyt tiedän, että sattumapeleihin ei voi vaikuttaa – ei edes jatkamalla pelaamista tarpeeksi pitkään. Jälkeenpäin oma toimintani lähinnä naurattaisin, ellei itkettäisi – nimittäin valtavan isot tappiot.

Aikoinaan Veikkauksella oli mainoslause: ”Suomalainen voittaa aina.”

Pelaa maltilla?

Veikkaus ei enää mainosta: ”Pidetään pelaaminen ilon puolella.” Veikkauksen uusi brändilupaus on: ”Paremman pelin puolesta”. Veikkaus kertoo, että se sitoutuu määrätietoisesti kehittämään vastuullista rahapelitoimintaa ja parantamaan asiakaskokemusta. Tavoitteena on tarjota sekä viihdyttäviä että turvallisia pelielämyksiä, Veikkaus linjaa.

Mainoksissa on aiemmin kerrottu Pelaa maltilla -sivustosta, josta saa apua pelaamisen hallintaan, mutta olen huomannut, että tätä ei enää mainita.

En ymmärrä miten Veikkauksen jatkuvasti markkinoille tuomat uudet rahapelit sopii sen tavoitteeseen, joka on muun muassa pelihimojen hillintä. Nyt kolmen päivittäisen Keno-arvonnan lisäksi rahaa saa menemään joka päivä myös uuteen lottopeliin. Tämä tietää helposti lisää peliongelmia.

Terassiolut keskellä arkipäivää

Istahdin iltapäivällä kotikaupungin keskustassa lempikuppilani viihtyisälle terassille. Otin oluen ja katselin, kun ihmiset pystyttivät kirpputoripöytiä kävelykadulla. Jotain elävää musiikkiakin olisi ilmeisesti ollut myöhemmin alkuillasta tarjolla. Terassin yhteyteen on rakennettu uusi esiintymislava.

Alkoholiton olut maistuu silloin tällöin.

Kaupungin musiikkitarjonta on runsasta. Nyt elävää musiikkia esitetään baarien lisäksi myös ulkoilmatapahtumissa. Kotikaupunki tuntuu usein vain nukkumalähiöltä, jonka keskustakin vaikuttaa usein aivan autiolta. Tuntuu, että juuri mitään ei tapahdu, mutta on sanottava, että musiikkielämä kukoistaa.

Tori voisi olla monipuolisempi

Kaupungin keskustassa on myös tori, mutta siellä ei ole juuri kuin muutama torikahvila ja lisäksi jäätelökioski. Joitain vaihtuvia kojuja tosin on joskus myös.

Kirpputoria pidetään kerran viikossa, ja joitain hieman isompiakin toritapahtumia järjestetään.

Kirpputoripäivänä on monenlaisia myyntipöytiä.

Otin alkoholittoman oluen ja nautin auringosta. Katselin kävelykadulle, jossa alkuiltapäivästä käveli kaupunkilaisia rennosti kevyissä kesävaatteissa.

Hieman kehtaamista vaaditaan, kun istuu terassilla viikolla keskellä päivää, ja kun ohikulkijat saattavat katsoa meitä muutamaa asiakasta. Osa katsoo pitkäänkin. Mutta, siinä ei minun mielestäni pitäisi olla mitään ihmeellistä, sillä sitä voi päivästä terassilla nauttiva ihminen olla hyvin jo kesälomallakin.

Alkoholittomia juomia

Aikoinaan työurani tyssättyä pahaan burnoutiin, tuli istuttua terassilla päiväkaljoilla liiankin kanssa. Työelämä jäi tämän tavan vuoksi pitkäksi aikaa, ja lopulta se pilasi terveydenkin. Ravintolaelämä jäi pitkäksi aikaa kokonaan. Nykyisin saatan taas viihtyä baareissa iltaisin, vaikka olenkin vesilinjalla.

Alkoholittomien juomien tarjonta on nykyisin runsasta. Kaljan lisäksi taitaa olla jopa alkoholitonta lonkeroa. Alkoholitonta punaviiniäkin olen joskus kotiin ostanut, mutta se maistuu marjamehulta. Kerran oli jokin juhlapäivä, ja ajattelin juhlistaa sitä ostamalla pienen pullon alkoholitonta kuohujuomaa. Se ei maistunut hyvältä, ja lisäksi se aiheutti pahan närästyksen.

Tuntuu, että alkoholittoman juoman tilaaminen ravintolassa aiheuttaa yhä pientä kummastusta tarjoilijoissa. He eivät tahdo kuulla tai ymmärtää oikein. Useimmiten tilaan baarissa kokista, johon tarjoilija saattaa sanoa: ”Ai mitä?”

Kun haluan puolestaan ottaa joskus oluen, minua harmittaa, kun se kaadetaan tölkistä usein siroon jalalliseen lasiin. Yhdessä paikassa puolestaan saan kaljan pieneen lasiin, joka muistuttaa kahvikuppia. Minä haluaisin juoman tavalliseen tuoppiin, jotta en erottuisi muista asiakkaista, eivätkä muut ihmettelisi, miksi minä hienostelen jollain erikoisoluella.

Oma Helsinki-päivä

Itselläni on ajatuksena nousta jokin kaunis päivä junaan, ja lähteä viettämään kesäpäivää Helsinkiin. Olen ajatellut käydä kaupunginosissa, joissa nuorempana asuin, ja muistella ja fiilistellä hetkisen.

Olen hieman nostalgiaan taipuvainen. Vaikka elämä on kuljettanut sinne tänne, ja mukavia asuinpaikkoja on ollut, välillä sitä kaipaa takaisin Helsinkiin, jossa asuin aikoinani kymmenen vuoden ajan. Muutin pois, kun työt siellä jäivät.

Myös Pihlajasaari on sellainen kaunis paikka, jossa mielellään aina käy. Lyhyt laivamatka ja upeat maisemat ovat elämyksiä, jotka haluaa taas kesällä kokea.