Tommi

Rautalankabändi yllätti iloisesti

En niin diggaile 60-luvun rautalankamusiikkia, mutta perjantai-iltana lähdin kotikaupungin kuppilaan The Sleepwalkers -yhtyeen keikalle. Bändi tarjoilikin viihdyttävän kattauksen rautalanka- ja beat-musiikkia sekä rock’n’rollia. Yhtyeestä on sanottu, että se toteuttaa kyseisen aikakauden klassisia piirteitä tinkimättömästi ja taidolla.

Laulusolistin osuudet viihdyttivät.

The Sleepwalkers on vuonna 2000 perustettu kotimainen bändi, jonka muodostavat neljä kokenutta pitkän linjan soittajaa. Yhtye toteuttaa 60-luvun tyylipiirteitä sekä soitossaan että ulkoasussaan. Bändin jäsenillä oli keikalla tyylikkäät puvut.

Mitä on rautalankamusiikki?

Rautalankamusiikki on alun perin 1960-luvun instrumentaalimusiikkia, jota esitetään neljän soittajan voimin: kahdella sähkökitaralla (soolo- ja komppikitara), sähköbassolla sekä rummuilla. Rautalankamusiikki voi sisältää myös muita soittimia ja laulua.

Nimi ”rautalankamusiikki” tulee sähkökitaran kielistä. Englannin kielellä puhutaan sen sijaan vain ”instrumentaalirockista”, kun viitataan The Shadowsin kaltaisten yhtyeiden musiikkiin.

Mausteena rock’n’rollia

The Sleepwalkersin ohjelmisto sisältää sekä rautalankamusiikin klassikoita että harvemmin kuultua materiaalia. Perjantaina yhtye tarjoili keikallaan myös meneviä twistejä ja tunnelmallisia balladeja. Mukana oli lisäksi repäiseviä rock’n’roll-paloja. Lisäksi soolokitaristi Jan-Erik Sainen kaksi omaa instrumentaalisävellystä tekivät vaikutuksen. Niissä oli jotain samanlaista kauneutta ja jylhyyttä kuin Lasse Mårtensonin Myrskyluodon Maijassa.

The Sleepwalkers ei soita pelkästään instrumentaalimusiikkia, vaan laulusolistina mukana on myös Jani ’Jetsetter’ Forsman. Hän esiintyi keikalla muutamissa kappaleissa. Miehen 60-luvun tyylinen jammailu, mukava lauluääni ja hienot tulkinnat tutuista kappaleista ilahduttivat.

Muutama poiminta biiseistä

Viihdyttävän keikan soittolistalta voidaan nostaa ensinnäkin biisi ”My Only One”, joka on suomalainen pop/rock-sävelmä vuodelta 1964. Sen levytti myös Hurriganes vuonna 1975. Forsman tulkitsi tämän hienosti.

Toisena poimintana mainitsen kappaleen ”The Hippy Hippy Shake”, jonka kirjoitti ja levytti Chan Romero vuonna 1959. Biisi on tuttu myös The Beatlesin esittämänä. Vauhdikas coverkappale taittui The Sleepwalkersin käsissä hyvin.

Hienosti tulkittu kappale oli myös ”Dancing Shoes”. Kyseessä on Cliff Richard & The Shadows-yhtyeen klassikko, joka oli myös kotimaisen Teddy & The Tigersin ensimmäinen single vuodelta 1977. Forsman viihdytti yleisöä paitsi hienolla laulutyylillään myös ottamalla tanssiliikkeitä 60-luvun tyyliin.

Missä oli snagari?

Lähdin mukavan keikan jälkeen kotiin päin, mutta koin pienen pettymyksen, sillä viikonloppuilloista minulle jo tutuksi tullutta nakkikioskiautoa ei jostain syystä keskustassa näkynytkään. Ehkä olin liian aikaisin liikkeellä ja paku saattoi ilmestyä kävelykadulle vasta myöhemmin yöllä.

Muuten oli oikein hauska ilta. Kotona oli yöpalaksi vain voileipäkeksejä.

Mitä palkinto kertoi radiotoimittajille?

Suomen merkittävimmät journalistipalkinnot jaettiin keskiviikkona. Suuren Journalistipalkinnon voittajat valittiin neljässä eri kategoriassa. Vuoden uudistajana palkittiin STT:n ja Bauer Median radion tekoälyuutiset. Perusteiksi kerrottiin, että tekoälyradiouutisprojekti vapauttaa toimitusten resursseja journalismin tekoon ja tiedonkaivuuseen ilman, että vastaanottaja kärsii.

Radiontekijöillä on edessä uudet ajat.

Palkintoperusteluissa on kauniita sanoja. Tekoälyuutisissa on kuitenkin kyse tuottajan kannalta myös kustannuksiltaan ihanteellisesta toteutustavasta.

Suuren Journalistipalkinnon palkintolautakunnalla on monipuolinen kokemus mediasta. On kysyttävä, kertooko päätoimittajista koostuvan palkintolautakunnan päätös vuoden uudistajan palkinnosta siitä, ettei yhtä ammattikuntaa eli radion uutistoimittajia media-alalla arvosteta. Onko tärkeää vain se, kuinka kustannustehokkaasti radiojournalismia voidaan tuottaa?

Kaiken lisäksi radiouutisten tekijöitä ja tunnettuja radioääniä irtisanotaan Ylen muutosneuvottelujen myötä. Uusia vastaavia töitä ei toimittajille ole tarjolla kaupallisellakaan puolella. Voisikohan Radio Novan ja Yle Radio Suomen vaihtoehdoksi perustaa uuden kaupallisen valtakunnallisen radiokanavan?

Ei aivan toimi

Bauer Median kanavista esimerkiksi Radio Nova lähettää lyhyitä STT:n uutislähetyksiä tunnin välein. Uutiset ovat STT:n toimittajien kirjoittamia ja tekoälyäänen lukemia. Aivan parhaalla tavalla tämä toteutustapa ei kuitenkaan toimi. Vastaanottaja eli kuuntelija ei aina saa ajan tasalla olevaa tietoa.

Tekoälyuutislähetykset toteutetaan siten, että Bauer Median oma ”uutistiimi” poimii STT:n toimittamia uutisia radiokanaviensa uutisvirtaan. Minä katson, että luontevampaa olisi jos uutislähetysten sisällöstä eli mukaan valittavista sähkeitä vastaisi STT. Nyt uutisvalinnat herättävät välillä ihmetystä. Ylellä radiouutisten toimittaja koostaa lähetyksen eli valitsee mukaan tulevat aiheet ja kirjoittaa sähkeet radiossa esitettävään muotoon. Uutisia on helppo seurata.

Luotettavia uutisia nopeasti?

Palkinnon perusteluissa todettiin, että STT:n ja Bauer Median tekoälyuutisprojekti tuo luotettavia uutisia entistä nopeammin kuulijoiden saataville. On todettava, että uutisoinnissa Yle on usein nopeampi. Joskus myös jokin tärkeä uutinen jää kaupallisella puolella kertomatta. Radio Novan uutisten lopputunnuksessa todetaan: ”Kun me tiedämme, niin sinäkin tiedät”.

Bauer Median kanavilla uutisissa painottuvat kiinnostavimmat ja tuoreimmat kotimaan aiheet eli uutiset läheltä, mikä tietysti on ihan hyvä. Mutta jos on uudempia ja merkittävämpiä aiheita ulkomailta, voisi lähetyksen aloittaa niillä. Tuntuu kiusalliselta, että tekoälylukija toteaa usein lähetyksen aluksi: ”Tässä tuoreimmat uutiset”, mutta aloittaa uutisella, jota on luettu pitkin päivää.

Uutisissa ei olla aina ajan tasalla. Lähetyksiin valikoituvat aiheet ihmetyttävät. Myös se miten eri uutisia painotetaan tuntuu usein vieraalta. Uutiset luetaan erikoisessa järjestyksessä, esimerkiksi kertomalla ensin kaikki kotimaan aiheet ja sitten ulkomaanuutiset, vaikka uutisten merkittävyyden pitäisi vaikuttaa.

Parannettavaa löytyisi

En ole kehitystä vastaan. On mielenkiintoista seurata mikä kaikki on nykyisin mediassa mahdollista. Tekoälyuutistenlukijat kuulostavat melko luonnollisilta. Mutta STT:n ja Bauer Median toimituksissa olisi myös hyvä kuunnella omia uutisia. Pientä parannettavaa löytyisi.

Uutisia on luettu radiossa sadan vuoden ajan. Tutkimusten mukaan uutisia seurataan radiosta yhä paljon.

Hauska keikka ja hyvä porilainen

Olihan se lähdettävä kokemaan lauantai-illan huumaa ja pyörähtämään taas vähän ulkona. Kotikaupungin pienessä keskustassa, viihtyisässä pubissa, esiintyi tunnettu pianovirtuoosi. Ohjelmassa oli musiikkia joka lähtöön.

Musiikkia monipuolisesti.

Pubi oli aivan täynnä kun iltayhdeksältä alkoi Heikki Ruokonen Show.

Covereista eli lainabiiseistä koostunut yhden muusikon esitys oli vaikuttava. Mies sai kosketinsoittimestaan irti kaiken, ja tuntui kuin paikalla olisi kokonainen bändi. Hyvä cover on tuttu, yllättävä ja menee ihon alle.

Ohjelmistossa oli lukuisia hienoja sovituksia tutuista biiseistä. Soittolistalla oli kotimaista iskelmää sekä rock- ja popklassikoita. Yleisöä villitsivät muun muassa sellaiset tutut kappaleet kuin Kirkan Hetki lyö, Pekka Ruuskan Rafaelin enkeli, Leevi And The Leavingsin Onnelliset ja Brita Koivusen Suklaasydän.

On tosin sanottava, että välillä laulu meni hieman ylitulkinnaksi ja mies korotti ääntään lähes huudahtaen, mikä hieman ”särki”. Kaiken kaikkiaan keikassa oli humoristinen ote. Oli tuttuja biisejä, joita kuitenkin nykyisin harvoin kuulee.

Väki viihtyi, ja pienessä tilassa tanssittiinkin. Minuakin pyydettiin tanssimaan, mutta ei minusta sellaiseen ole, joten jouduin kohteliaasti kiittämään ja pahoitellen kieltäytymään. Se tuntui hieman ikävältä, mutta onneksi nainen löysi pian tanssiseuraa. Tanssijoille tarjoiltiin myös muun muassa valssia.

Tuttu mies

Heikki Ruokonen on työskennellyt myös kanttorina, musiikinopettajana ja kuoronjohtajana. Hän toimi pitkään sekakuoro Prima Vistan taiteellisena johtajana. Kuoro esittää muun muassa klassista ja kevyttä musiikkia, kansanlauluja, gospelia ja rockia. Vuonna 2011 Prima Vista sijoittui TV2:n Suomen Paras Kuoro -ohjelman finaalissa kolmanneksi.

Tunnen Ruokosen vuosien takaa. Hän vieraili kerran radio-ohjelmassani. Mies oli tuonut nipun levyjä mukanaan ja ajatuksena oli keskustella hänen valitsemastaan musiikista. Me intouduimme kuitenkin niin kovasti juttelemaan yleisesti musiikista, ettemme ehtineet tunnin aikana soittaa kuin yhden biisin.

Sunnuntain haikeus

Lauantai-iltana olisi keskustassa ollut muutakin musiikkitarjontaa, kuten yökerhossa esiintyvä 1990-luvulta tuttu teknoyhtye. Minulta tällaiset keikat jäävät väliin, koska showtime on vasta yhdentoista jälkeen. Pienessä pubissa keikat alkavat jo yhdeksältä, mikä on mukavaa.

Ja olihan se keikan jälkeen käveltävä jo tutuksi tulleen snagarin kautta. Pakettiautoon rakennetusta grillikioskista valitsin yöpalaksi tällä kertaa kerrosporilaisen. Ihan hyvää, mutta parempiakin tuplaporilaisia olen saanut.

Sunnuntaisin mielen voi vallata epämääräinen haikeus. Melankolinen olo sunnuntaisin on kuulemma aivan yleistä. Apeus voi iskeä siitäkin huolimatta, että on viikonloppuna palautunut hyvin työstä. Minusta kyse ei ole yksin suhteesta työhön vaan siitä, että lauantai vain on usein niin mukava päivä, ja siihen sisältyy paljon vapaata tekemistä. Tulee sellainen olo kuin ”voisin viettää juhlapäivää jälleen huomenna”, kuten eräässä kappaleessa lauletaan.

Ei kai taas hiihtoa

Hiihdon MM-kisat ovat tuoneet mieleen sen harmituksen, kun koulun liikuntatunnilla oli jälleen luvassa hiihtoa. Myös kisapaikan ladut ovat olleet samassa kunnossa kuin koulun hiihtokilpailuissa. Norjan Trondheimissa on ollut useana päivänä surkea sää, ja olosuhteet ovat olleet kilpailijoille lievästi sanottuna haastavat. Hiihto oli ikävintä mitä koulun liikuntatunneilla oli.

Kisalatujen kunto on puhuttanut.

MM-hiihtojen kisalatujen kunto on ollut paikoin yhtä kehno kuin oman kouluni lähellä sijaitsevan metsän siimeksessä kiertäneet ladut. Trondheimissa on satanut märkää lunta tai vettä, ja monen kilpailun aikana hiihtourat ovat olleet raskaat. Suksi ei ole luistanut, ja sauvat ovat uponneet syvälle lumeen.

Trondheimissa Suomen bravuurimatkoilla hämmensivät laajalti maalisuoran ladut. Miesten 10 kilometrin perinteisen hiihtotavan kisassa maaliintulo oli melkein naurettavaa, kun ladut olivat huonossa kunnossa tai niitä ei ollut juuri jäljellä. Loppusuoran kuntoa pidettiin järkyttävän huonona.

Maalisuora ihmetytti naisten kisassakin. Kilpailun voittaja Ruotsin Ebba Andersson sanoi, että loppusuora oli hiton paha: ”Sukset meni eri suuntiin.” Yle Urheilun hiihtoasiatuntija Aino-Kaisa Saarinen puolestaan totesi, että ihmisten jalat menivät kuin madot maalisuoralla.

Hyvin on pärjätty

Omasta mielestäni MM-hiihdot ovat sujuneet suomalaisittain jo nyt yli odotusten. Kun Iivo Niskanen joutui jäämään kisoista pois, en odottanut paljoa menestystä. Toki miesten ja naisten 10 kilometrin perinteisen hiihtotavan matkoilta olisi voinut toivoa mitalia. Kerttu Niskanen ja Krista Pärmäkoski eivät ole yltäneet parhaimpaansa.

Palkintosijoituksia on kuitenkin tullut yllättäen jo kaksi. Parisprintissä Ristomatti Hakola ja Lauri Vuorinen hiihtivät hopeaa. Naisten kisassa jäätiin valitettavasti neljänneksi. Vuorinen puolestaan teki suomalaista hiihtohistoriaa jo aiemmin olemalla kolmas vapaan hiihtotavan sprintissä.

Yle kutsuu osallistumaan MM-kisahuumaan chatissa. En usko, että samanlaista penkkiurheilun juhlaa hiihdon arvokilpailut nykyisin ovat kuin aikanaan. Silloin jännitettiin hiihtoja myös työpaikoilla, kun odotettavissa oli menestystä esimerkiksi viestihiihdossakin. Hiihto on toki edelleen mukavaa seurattavaa vaikka Norja liian paljon lajia hallitseekin.

Hiihtoon hurahtaneet

Kerrotaan, että vaikka nuoria hiihtäminen ei aina kiinnosta niin keski-iän lähestyessä myös hiihtointo saattaa löytyä uudelleen. Tällöin ihmiset voivat myös käsitellä koululiikuntatraumojaan.

Ylen artikkelissa mainittiin, että noin kolmannes suomalaisista ilmoittaa tutkimuksissa hiihtävänsä ainakin kerran vuodessa. Ihmettelen, että niin moni aikuinen haluaa laittaa vapaaehtoisesti sukset jalkaan.

Koulun hiihtokisat

Muistan kuinka hiihdon arvokisoja seurattiin usein koulussa televisiosta. Jännitimme luokkaan tuodusta vastaanottimesta muun muassa Sarajevon olympialaisia. Ja suomalaismenestystä tuli.

Ja laitettiin koululaisetkin kilpailemaan. Muistan koulun hiihtokilpailut. Latu oli epätasainen, pöpperöinen ja upottava. Olin hengästynyt ja voimaton heti alkumatkasta. Hiihtelin maaliin häntäjoukossa, vaikka luulin olevani hyvässä kunnossa, ja taistelevani kisan kärkisijoituksista.

Olin kateellinen, kun parhaat myöhemmin palkittiin hopealusikoilla liikuntasalissa koko koulun edessä.

Tuohon aikaan oli vasta tekemässä tuloaan nykyisin tunnettu vapaa hiihtotapa. Kansainvälisissäkin kilpailuissa nähtiin samalla matkalla molempia etenemistapoja rinnakkain. Vapaa tyyli oli perinteiseen nähden hyvin tehokasta ja vauhdikasta. Uusi tilanne ratkaistiin siten, kuten se nykyisin tunnetaan, että molemmille hiihtotavoille on omat kisalähtönsä.

Finlandia-hiihto

Finlandia-hiihto houkuttelee myös paljon harrastajia. Kyseessä on vuosittain käytävä pitkän matkan maastohiihtokilpailu. Kisaan osallistuu yleensä tuhansia hiihtäjiä. Tänä vuonna hiihdettiin 62 kilometrin matka.

Muistan tarinan, joka kertoi hiihtämisestä jälleen innostuneesta keski-ikäisestä miehestä. Mies harjoitteli koko talven ja osallistui sitten Finlandia-hiihtoon. Kisamatkalta palattuaan mies kertoi kokemuksestaan tuttavalleen.

”Kova reissu, mutta tulipahan tehtyä”, mies sanoi.

”Se on ollut varmasti hieno kokemus. Siellähän on puitteet kunnossa. On huoltopisteitä, ja kuulemma hyvät tarjoilutkin. Mustikkasoppaa ja muuta”, tuttava sanoi.

”Juu, mutta ei ollut enää toisena päivänä”, mies sanoi.

Hauska lauantai-ilta: bluesia ja kebabia

Lauantaina alkuillasta tuli pohdiskeltua, voisikohan sitä tehdä jotain muuta kuin sitä tavallista, että iltauutiset ja sänkyyn. Alkoi jostain syystä tehdä mieli yöelämään. Mietin, että jos lähtisi todella pitkästä aikaa pyörähtämään jossakin baarissa. En tuntenut kotikaupungin ravintolatarjontaa juuri lainkaan.

Soittajat innostuivat myös improvisoimaan.

Aloin hakea tietoa eri paikoista. Kahdessakin paikassa olisi ollut tarjolla elävää musiikkia, mutta ne olivat loppuunmyytyjä. Liput olisi pitänyt siis hankkia etukäteen. Jatkoin tutustumista, ja löysin erään pubin sivut, joilla kerrottiin, että paikalla on bändi. Sinne olisi vapaa pääsy, ja mikä parasta – bändi aloittaisi jo yhdeksältä. Yleensä harmittaa se, että monessa paikassa showtime on vasta yhdentoista jälkeen, jolloin minä olen valmis jo lähtemään kotiin.

Bluesin sydämeen

Pubi oli aivan täynnä. Jouduin seisoskelemaan takki päällä. Yhdeksältä lavalle nousi suomalainen bluesyhtye Smockestack. Bändi lupaa viedä syvälle bluesin sydämeen. Yhtyeen mukaan sen soundi rakentuu klassisten blues-mestareiden ympärille. Viiden hengen blues/roots coverbändi soittaa autenttista brittiläis-/amerikkalaistyylistä bluesia muutaman tutun suomalaisen vaikuttajan ohella.

Kokoonpanossa on rummut, basso, kitara, koskettimet ja saksofoni. Bändi koostuu ammattimuusikoista ja musiikinopiskelijoista.

Kävin tiskillä ja sain istumapaikan. Heitin takin pois päältä. Musiikki sai hymyn huulille ja sormet hyppelemään pöydällä. Bändi soitti kaksi pitkää settiä. Biisilistalla oli perusbluesia ja myös hieman rokahtavaa kamaa. Bändi soitti myös muutaman suomenkielisen oman biisin, jotka olivat hauskojakin.

Väki viihtyi ja ajoittain jopa hullaantui. Hyvästä musiikista ja mainiosta fiiliksestä tälle pumpulle neljä tähteä. Keikkoja varmasti riittää.

Maittava yöpala

Kun olin lähdössä kotiin, huomasin kadulla snaggarin. Se oli pakettiautoon rakennettu nakkikioski. Katsoin menua ja huomasin heti rullakebabin, joka on yksi suosikkejani. Tein tilauksen ja kun odottelin annoksen valmistumista, tutustuin grillikioskiauton yöpalatarjontaan tarkemmin.

Listalla oli vaikka mitä, aina kanakebabeista, hampurilaisiin ja jopa kanansiipiin asti. En tiedä miten tuollaista valikoimaa voi pyörittää pienessä pakussa ja yksin töissä ollut nuori mies. Huomasin, että ehdotonta suosikkiani – tuplaporilaista – olisi saanut myös. Jo sen takia kannattaa lähteä toistekin viikonloppuiltana ulos.

Rapea olo

Kotikaupungin ravintolatarjontaan voisi tutustua enemmänkin ja käydä jatkossakin keikoilla. Olen asunut kaupungissa jo muutaman vuoden, ja nyt yllätyin, että pienessä keskustassa on muutamakin paikka, jossa on elävää musiikkia viikonloppuisin.

Sunnuntaipäivää hallitsi väsynyt ja jopa krapulainen olo, vaikka olin kotona ennen puolta yötä ja join illan aikana kaksi lasia limonadia. Koska olen tottunut vetäytymään nukkumaan tavallisesti hyvin aikaisin, ei kunnon unta tahtonut enää tulla. Oloa korjaamaan oli saatava pizzaa, suklaajäätelöä ja mustaa kahvia.