Kadotatko festivaaleilla ystäväsi tapahtuma-alueelle, joudutko valitsemaan monen eri päällekkäisen ohjelman välillä, ja kauhistutko juotavien hinnoista? Pieni pubi kotikaupunkini keskustassa järjestää viikonloppuna kolmipäiväisen tapahtuman, joka tarjoaa elävää musiikkia, taikaa, taidetta ja kulttuuria.
Hienoja suomipunkin klassikoita.
Pubi kutsuu tapahtumaa kevään kohutuimmaksi viikonlopuksi. Tapahtumassa festivaalin humu tuodaan baariympäristöön. Olet tässä -festivaali tarjoaa järjestäjän mukaan yleisölle festareiden parhaat puolet. Ja vieläpä ilmaiseksi.
Tapahtuma alkoi perjantaina iltaviideltä musiikkivisalla. Myöhemmin illalla lavalle nousi Lignell & Piispanen Big Band. Hauska yhtye soitti punk-klassikoita 1970-80 -lukujen taitteesta. Listalla oli monia tuttuja biisejä.
Keikkayleisöä viihdytti muun muassa versio Eppu Normaalin ensimmäisestä singlestä. Kappale on noussut suomipunkin klassikoksi: Poliisi ajaa sinisellä autolla, uaa, sinisellä autolla / Poliisilla on pillit kartolla, uaa, pillit katolla…
Bändi soitti myös seuraavan tutun punkbiisin: ”Hallitus istuu ja kommentoi / Hallitus määrää, hallitus pui / Mutta miten käy hallitukselta rock ’n roll?”
Yhtenä poimintana setistä myös tulkinta punkyhtye Kollaa kestään Jäähyväiset aseille vuodelta 1979. Kappaleesta on tehnyt tunnetun myös Liisa Tavi.
Bluesia, rokkia ja laulelmaa
Kerrassaan loistavaa musisointia koettiin, kun seuraava esiintyjä Ylikoski & Ampuja Band nousi lavalle. Setistä löytyi tarinallisia kappaleita maustettuna rouhealla blues-vivahteella ja rock-asenteella.
Loistava tunnelma pienessä tilassa.
On sanottava, että keikka oli täynnä kertakaikkisen taiturimaista kitarointia ja tanakkaa bassoa sekä upeita laulutulkintoja.
Laulaja Terhi Ylikoski esiintyminen oli huikeaa. Kitaristi Outi Ampujan soitto villitsi. Bassoa ja koskettimia soitti upeasti Marko Ampuja. Rummuissa loisti Juho Kaskinen.
Bändi oli energinen. Ilmapiiri pienessä pubissa oli hieno. Väki oli hienosti mukana, jopa haltioissaan. Keikasta jäi todella hieno fiilis.
Idea tuoda ikään kuin kolmipäiväiset festivaalit kodikkaaseen pubiin, oli hieno.
Suomen sijoittuminen ykköseksi kansainvälisessä onnellisuustutkimuksessa sai taas monet suomalaisetkin hieman naurahtamaan. Ulkomaillakin on ihmetelty, miten suomalaiset voivat olla niin onnellisia, kun eiväthän he edes hymyile. Uutinen Suomen sijoittumisesta maailman onnellisimmaksi maaksi jo kahdeksatta kertaa peräkkäin nousi otsikoihin maailmalla.
Suomalaiset ovat tyytyväisiä.
Yhdysvaltalainen uutiskanava CNBC haastatteli onnellisuusraportin toimitusjohtajaa, jonka mielestä Suomi on poikkeuksellinen maa. Hänen mukaansa Suomessa on vahva luotto instituutioihin, tulevaisuuteen suhtaudutaan optimistisesti ja kansalaisista huolehditaan.
Raportin mukaan Suomessa erityisen hyvää on muun muassa sosiaalisen tuen ja vapauden taso. Esimerkiksi näillä mittareilla käy järkeen, että suomalaiset ovat tyytyväisiä elämäänsä.
Onnellisuusluokitus perustuu eri maissa tehdyn kyselyn kolmen vuoden keskiarvoon. Raportissa kyselyn tuloksia tarkastellaan eri muuttujien kautta. Kyselyssä vastaajat arvioivat itse onnellisuutensa astetta.
Raportin tulos yllättää
Moni suomalainen on tässä ajassa uponnut negatiivisten uutisten syövereihin. Helposti tuntuu, että kaikki on Suomessa pielessä. Yhteiskunnassa on monenlaisia isoja ongelmia. Tässä tilanteessa uutinen maailman onnellisimmasta maasta tuntuu pahoin harhaanjohtavalta.
Muutamille hallituspuolueiden poliitikoille raportti antoi aihetta tyytyväisenä huomauttaa, että asiathan ovat maassamme hyvin. On tietysti totta, että moni onnellisuuteen vaikuttava asia on meille itsestään selvää.
Tällaiset kansainvälistä huomiota tuovat uutiset ovat suomalaisille monesti yhteinen kokemus. Ne herättävät iloa ja ylpeyttä, mutta myös hilpeyttä. Saatoimme hyväntahtoisesti naurahtaa yhteen ääneen tuoreen tutkimuksen tulosta, jonka mukaan kotimaamme on jälleen maailman onnellisin maa. Moni ihmetteli sitä, ketkä tällaisiin tutkimuksiin oikein vastaavat. Tutkimuksen eri osatekijöistä voidaan kuitenkin olla ainakin yleisellä tasolla samaa mieltä.
Kanssaihmisten ystävällisyys vaikuttaa onnellisuuteen
Suomalaisten koetaan olevan rehtejä ja reiluja. Ihmisten todetaan olevan onnellisempia, kun he uskovat muiden välittävän toisistaan. Raportti tarkastelee koettua kanssaihmisten hyväntahtoisuutta ja ystävällisyyttä. Sen mukaan hyväntahtoisiin tekoihin osallistuminen ja ystävällisyyden odottaminen muilta ihmisiltä vaikuttavat yksilöiden onnellisuuden tasoon.
Onnen tavoittelu voi masentaa
Yleisesti suomalaiset asiantuntijat ovat aiemmin todenneet, että ihmisten onnellisuudelle on yhteisiä tekijöitä. Tärkeimpänä on pidetty läheisiä ihmissuhteita. Toinen tärkeä tekijä on mielekäs tekeminen, on se sitten työn tai harrastusten parissa. Kolmas iso tekijä on terveys ja hyvinvointi.
Mutta jos haluamme ylen määrin menestyä ja olla onnellisia, se on helposti ongelmamme. Liikaa omaan onnellisuuteen keskittyminen voi olla myös vahingollista ihmisen sosiaalisille suhteille. Jos haluaa olla onnellinen, omaan napaan tuijottamisen sijaan on parempi katsoa ympärilleen.
Mutta miksi meillä on niin paljon masennusta? Helsingin Sanomien kolumnissa kysyttiin joitakin vuosia sitten, johtuuko masennuksen lisääntyminen siitä, että onnen korostaminen on mennyt överiksi. Onnellisuudesta on tullut elämän tärkein päämäärä, ja sitä tavoitellessaan moni masentuu, kirjoituksessa todettiin.
Merkityksellisyyden tunne
Käytännöllisen filosofian emeritusprofessori ja tietokirjailija Timo Airaksinen toteaa kirjassaan Halun vallassa – Onnellisuutta etsimässä, että ihmiset haluavat jatkuvasti jotakin. ”Halujen taustalla on pyrkimys onnellisuuteen. Mutta jos ihminen saa kaiken mitä haluaa, tuleeko hänestä onnellinen, vai löytyykö seuraava halu heti nurkan takaa?” Minä katson niin, että suomalaisten onnellisuus syntyy vähemmästä, ei siis haluamisesta kaikkea mahdollista. Onni on enemmänkin mielenrauhaa ja tyytyväisyyttä.
Kirjailija ja filosofi Frank Martela on korostanut, kuinka tärkeää on tiedostaa elämän rikkaus ja monet eri päämäärät. Silloin elämälle tulee merkitys. Martela kirjoittaa teoksessaan Elämän tarkoitus: Suuntana merkityksellinen elämä, että tekeminen ja yhteys toisiin ihmisiin tuo elämään täyteläisyyttä. Mielestäni tärkeää onkin, että tässä maassa ihmisillä on tekemistä ja toisia ihmisiä lähellä.
Menestymistä onnellisuustutkimuksessa voi selittää sekin, että suomalaisten mielestä asioiden ei välttämättä tarvitse olla täydellisesti, vaan riittävän hyvin.
En niin diggaile 60-luvun rautalankamusiikkia, mutta perjantai-iltana lähdin kotikaupungin kuppilaan The Sleepwalkers -yhtyeen keikalle. Bändi tarjoilikin viihdyttävän kattauksen rautalanka- ja beat-musiikkia sekä rock’n’rollia. Yhtyeestä on sanottu, että se toteuttaa kyseisen aikakauden klassisia piirteitä tinkimättömästi ja taidolla.
Laulusolistin osuudet viihdyttivät.
The Sleepwalkers on vuonna 2000 perustettu kotimainen bändi, jonka muodostavat neljä kokenutta pitkän linjan soittajaa. Yhtye toteuttaa 60-luvun tyylipiirteitä sekä soitossaan että ulkoasussaan. Bändin jäsenillä oli keikalla tyylikkäät puvut.
Mitä on rautalankamusiikki?
Rautalankamusiikki on alun perin 1960-luvun instrumentaalimusiikkia, jota esitetään neljän soittajan voimin: kahdella sähkökitaralla (soolo- ja komppikitara), sähköbassolla sekä rummuilla. Rautalankamusiikki voi sisältää myös muita soittimia ja laulua.
Nimi ”rautalankamusiikki” tulee sähkökitaran kielistä. Englannin kielellä puhutaan sen sijaan vain ”instrumentaalirockista”, kun viitataan The Shadowsin kaltaisten yhtyeiden musiikkiin.
Mausteena rock’n’rollia
The Sleepwalkersin ohjelmisto sisältää sekä rautalankamusiikin klassikoita että harvemmin kuultua materiaalia. Perjantaina yhtye tarjoili keikallaan myös meneviä twistejä ja tunnelmallisia balladeja. Mukana oli lisäksi repäiseviä rock’n’roll-paloja. Lisäksi soolokitaristi Jan-Erik Sainen kaksi omaa instrumentaalisävellystä tekivät vaikutuksen. Niissä oli jotain samanlaista kauneutta ja jylhyyttä kuin Lasse Mårtensonin Myrskyluodon Maijassa.
The Sleepwalkers ei soita pelkästään instrumentaalimusiikkia, vaan laulusolistina mukana on myös Jani ’Jetsetter’ Forsman. Hän esiintyi keikalla muutamissa kappaleissa. Miehen 60-luvun tyylinen jammailu, mukava lauluääni ja hienot tulkinnat tutuista kappaleista ilahduttivat.
Muutama poiminta biiseistä
Viihdyttävän keikan soittolistalta voidaan nostaa ensinnäkin biisi ”My Only One”, joka on suomalainen pop/rock-sävelmä vuodelta 1964. Sen levytti myös Hurriganes vuonna 1975. Forsman tulkitsi tämän hienosti.
Toisena poimintana mainitsen kappaleen ”The Hippy Hippy Shake”, jonka kirjoitti ja levytti Chan Romero vuonna 1959. Biisi on tuttu myös The Beatlesin esittämänä. Vauhdikas coverkappale taittui The Sleepwalkersin käsissä hyvin.
Hienosti tulkittu kappale oli myös ”Dancing Shoes”. Kyseessä on Cliff Richard & The Shadows-yhtyeen klassikko, joka oli myös kotimaisen Teddy & The Tigersin ensimmäinen single vuodelta 1977. Forsman viihdytti yleisöä paitsi hienolla laulutyylillään myös ottamalla tanssiliikkeitä 60-luvun tyyliin.
Missä oli snagari?
Lähdin mukavan keikan jälkeen kotiin päin, mutta koin pienen pettymyksen, sillä viikonloppuilloista minulle jo tutuksi tullutta nakkikioskiautoa ei jostain syystä keskustassa näkynytkään. Ehkä olin liian aikaisin liikkeellä ja paku saattoi ilmestyä kävelykadulle vasta myöhemmin yöllä.
Muuten oli oikein hauska ilta. Kotona oli yöpalaksi vain voileipäkeksejä.
Suomen merkittävimmät journalistipalkinnot jaettiin keskiviikkona. Suuren Journalistipalkinnon voittajat valittiin neljässä eri kategoriassa. Vuoden uudistajana palkittiin STT:n ja Bauer Median radion tekoälyuutiset. Perusteiksi kerrottiin, että tekoälyradiouutisprojekti vapauttaa toimitusten resursseja journalismin tekoon ja tiedonkaivuuseen ilman, että vastaanottaja kärsii.
Radiontekijöillä on edessä uudet ajat.
Palkintoperusteluissa on kauniita sanoja. Tekoälyuutisissa on kuitenkin kyse tuottajan kannalta myös kustannuksiltaan ihanteellisesta toteutustavasta.
Suuren Journalistipalkinnon palkintolautakunnalla on monipuolinen kokemus mediasta. On kysyttävä, kertooko päätoimittajista koostuvan palkintolautakunnan päätös vuoden uudistajan palkinnosta siitä, ettei yhtä ammattikuntaa eli radion uutistoimittajia media-alalla arvosteta. Onko tärkeää vain se, kuinka kustannustehokkaasti radiojournalismia voidaan tuottaa?
Kaiken lisäksi radiouutisten tekijöitä ja tunnettuja radioääniä irtisanotaan Ylen muutosneuvottelujen myötä. Uusia vastaavia töitä ei toimittajille ole tarjolla kaupallisellakaan puolella. Voisikohan Radio Novan ja Yle Radio Suomen vaihtoehdoksi perustaa uuden kaupallisen valtakunnallisen radiokanavan?
Ei aivan toimi
Bauer Median kanavista esimerkiksi Radio Nova lähettää lyhyitä STT:n uutislähetyksiä tunnin välein. Uutiset ovat STT:n toimittajien kirjoittamia ja tekoälyäänen lukemia. Aivan parhaalla tavalla tämä toteutustapa ei kuitenkaan toimi. Vastaanottaja eli kuuntelija ei aina saa ajan tasalla olevaa tietoa.
Tekoälyuutislähetykset toteutetaan siten, että Bauer Median oma ”uutistiimi” poimii STT:n toimittamia uutisia radiokanaviensa uutisvirtaan. Minä katson, että luontevampaa olisi jos uutislähetysten sisällöstä eli mukaan valittavista sähkeitä vastaisi STT. Nyt uutisvalinnat herättävät välillä ihmetystä. Ylellä radiouutisten toimittaja koostaa lähetyksen eli valitsee mukaan tulevat aiheet ja kirjoittaa sähkeet radiossa esitettävään muotoon. Uutisia on helppo seurata.
Luotettavia uutisia nopeasti?
Palkinnon perusteluissa todettiin, että STT:n ja Bauer Median tekoälyuutisprojekti tuo luotettavia uutisia entistä nopeammin kuulijoiden saataville. On todettava, että uutisoinnissa Yle on usein nopeampi. Joskus myös jokin tärkeä uutinen jää kaupallisella puolella kertomatta. Radio Novan uutisten lopputunnuksessa todetaan: ”Kun me tiedämme, niin sinäkin tiedät”.
Bauer Median kanavilla uutisissa painottuvat kiinnostavimmat ja tuoreimmat kotimaan aiheet eli uutiset läheltä, mikä tietysti on ihan hyvä. Mutta jos on uudempia ja merkittävämpiä aiheita ulkomailta, voisi lähetyksen aloittaa niillä. Tuntuu kiusalliselta, että tekoälylukija toteaa usein lähetyksen aluksi: ”Tässä tuoreimmat uutiset”, mutta aloittaa uutisella, jota on luettu pitkin päivää.
Uutisissa ei olla aina ajan tasalla. Lähetyksiin valikoituvat aiheet ihmetyttävät. Myös se miten eri uutisia painotetaan tuntuu usein vieraalta. Uutiset luetaan erikoisessa järjestyksessä, esimerkiksi kertomalla ensin kaikki kotimaan aiheet ja sitten ulkomaanuutiset, vaikka uutisten merkittävyyden pitäisi vaikuttaa.
Parannettavaa löytyisi
En ole kehitystä vastaan. On mielenkiintoista seurata mikä kaikki on nykyisin mediassa mahdollista. Tekoälyuutistenlukijat kuulostavat melko luonnollisilta. Mutta STT:n ja Bauer Median toimituksissa olisi myös hyvä kuunnella omia uutisia. Pientä parannettavaa löytyisi.
Uutisia on luettu radiossa sadan vuoden ajan. Tutkimusten mukaan uutisia seurataan radiosta yhä paljon.
Olihan se lähdettävä kokemaan lauantai-illan huumaa ja pyörähtämään taas vähän ulkona. Kotikaupungin pienessä keskustassa, viihtyisässä pubissa, esiintyi tunnettu pianovirtuoosi. Ohjelmassa oli musiikkia joka lähtöön.
Musiikkia monipuolisesti.
Pubi oli aivan täynnä kun iltayhdeksältä alkoi Heikki Ruokonen Show.
Covereista eli lainabiiseistä koostunut yhden muusikon esitys oli vaikuttava. Mies sai kosketinsoittimestaan irti kaiken, ja tuntui kuin paikalla olisi kokonainen bändi. Hyvä cover on tuttu, yllättävä ja menee ihon alle.
Ohjelmistossa oli lukuisia hienoja sovituksia tutuista biiseistä. Soittolistalla oli kotimaista iskelmää sekä rock- ja popklassikoita. Yleisöä villitsivät muun muassa sellaiset tutut kappaleet kuin Kirkan Hetki lyö, Pekka Ruuskan Rafaelin enkeli, Leevi And The Leavingsin Onnelliset ja Brita Koivusen Suklaasydän.
On tosin sanottava, että välillä laulu meni hieman ylitulkinnaksi ja mies korotti ääntään lähes huudahtaen, mikä hieman ”särki”. Kaiken kaikkiaan keikassa oli humoristinen ote. Oli tuttuja biisejä, joita kuitenkin nykyisin harvoin kuulee.
Väki viihtyi, ja pienessä tilassa tanssittiinkin. Minuakin pyydettiin tanssimaan, mutta ei minusta sellaiseen ole, joten jouduin kohteliaasti kiittämään ja pahoitellen kieltäytymään. Se tuntui hieman ikävältä, mutta onneksi nainen löysi pian tanssiseuraa. Tanssijoille tarjoiltiin myös muun muassa valssia.
Tuttu mies
Heikki Ruokonen on työskennellyt myös kanttorina, musiikinopettajana ja kuoronjohtajana. Hän toimi pitkään sekakuoro Prima Vistan taiteellisena johtajana. Kuoro esittää muun muassa klassista ja kevyttä musiikkia, kansanlauluja, gospelia ja rockia. Vuonna 2011 Prima Vista sijoittui TV2:n Suomen Paras Kuoro -ohjelman finaalissa kolmanneksi.
Tunnen Ruokosen vuosien takaa. Hän vieraili kerran radio-ohjelmassani. Mies oli tuonut nipun levyjä mukanaan ja ajatuksena oli keskustella hänen valitsemastaan musiikista. Me intouduimme kuitenkin niin kovasti juttelemaan yleisesti musiikista, ettemme ehtineet tunnin aikana soittaa kuin yhden biisin.
Sunnuntain haikeus
Lauantai-iltana olisi keskustassa ollut muutakin musiikkitarjontaa, kuten yökerhossa esiintyvä 1990-luvulta tuttu teknoyhtye. Minulta tällaiset keikat jäävät väliin, koska showtime on vasta yhdentoista jälkeen. Pienessä pubissa keikat alkavat jo yhdeksältä, mikä on mukavaa.
Ja olihan se keikan jälkeen käveltävä jo tutuksi tulleen snagarin kautta. Pakettiautoon rakennetusta grillikioskista valitsin yöpalaksi tällä kertaa kerrosporilaisen. Ihan hyvää, mutta parempiakin tuplaporilaisia olen saanut.
Sunnuntaisin mielen voi vallata epämääräinen haikeus. Melankolinen olo sunnuntaisin on kuulemma aivan yleistä. Apeus voi iskeä siitäkin huolimatta, että on viikonloppuna palautunut hyvin työstä. Minusta kyse ei ole yksin suhteesta työhön vaan siitä, että lauantai vain on usein niin mukava päivä, ja siihen sisältyy paljon vapaata tekemistä. Tulee sellainen olo kuin ”voisin viettää juhlapäivää jälleen huomenna”, kuten eräässä kappaleessa lauletaan.
Esseeblogi 