On tullut saatua huippuravintoloissa monen ruokalajin illallisen alkajaisiksi täyteläisenmakuisia juhlavia alkukeittoja – ja syötyä rahattomana sinapilla maustettua purkkihernekeittoa pääruokana. Kun iltapäivälehti järjesti suomalaisten perinneruokien maistajaiset ulkomaalaiselle ryhmälle, hernekeitto aiheutti ennakkoluuloja ja kauhunsekaista naurua. Osa kuitenkin lämpeni sille niin kovasti, että keiton rippeitä kaavittiin kattilan pohjalta.
Samettinen täyteläinen keitto.
Ulkomaalaiset testasivat kaikkiaan kymmentä suomalaista perinneruokaa. Erityisesti puolukkahilloin kera tarjoillut pinaattiletut saivat kiitosta, Ilta-Sanomat kertoi mielenkiintoisessa jutussaan.
Mielen ja makujen juhla
Pärjään itse hyvin arkena valmisaterioilla. Mutta viikonloppuisin innostun kokkailemaan. Kirsi Kostamon kirjassa Hyvän mielen keittiö (Minerva, 2020) kerrotaan, että hyvän ruuan terveysvaikutukset alkavat jo sen valmistamisesta. ”Myönteinen, utelias ja avoin asenne ruoanlaittoon ja elämään tekee keittiössä puuhaamisesta kokonaisvaltaisen nautinnon, oikean mielen ja makujen juhlan.”
On totta, että itse tehty ateria ilahduttaa. Minulle monet keittokirjat sisältävät liian monimutkaisia ruuanvalmistusohjeita. Niitä pitää hieman yksinkertaistaa. Mutta onnistun yleensä valmistamaan ihan kelvollisia aterioita.
Alkukeitoista pääruokakeittoon
Muistan kuinka aikoinaan Helsingissä asuessani oli hienoa kierrellä hyvissä ravintoloissa. Olin hyvätuloinen, eikä mikään ravintola-annos yhdessä hieman paremman viinin kanssa ollut liian kallis. Kävin välillä pitkillä lounaillakin.
Sittemmin jouduin elämässäni rahavaikeuksiin. On sanottava, että kyllä nälkä ja rahattomuus opettavat laittamaan ruokaa itse.
Huippuravintoloiden juhlavat alkukeitot vaihtuivat arkiseen ja kotona valmistettuun purkkihernekeittoon. Muistan kuinka sosekeitoissa, joita tarjoiltiin monen ruokalajin illallisen aluksi, oli täyteläinen maku. Hernekeitossa taas maistui voimakkaasti sinappi, ja se oli samalla pääruoka.
Vaivatonta valmistusta?
Mutta, hernekeitto on kyllä hyvää. Pitäisi joskus kokeilla sen valmistamista itse alusta asti. Martat toteaa, että hernekeiton valmistus on aika vaivatonta.
Mutta tiedä tuosta – herneet olisi ensin laitettava likoamaan veteen yöksi. Ja keiton pitäisi antaa sitten kypsyä hiljalleen. Miten sitä malttaa odottaa pari kolme tuntia keiton valmistumista, varsinkin jos ruokaa laittaa vain itselleen?
Mutta, uutta minulle on se, että sinapin lisäksi muitakin mausteita keittoon voi kokeilla. Maun mukaan keittoon voi lisätä vaikkapa porkkanaa. Martat vinkkaa, että mausteina kannattaa myös kokeilla esimerkiksi paprikaa ja valkosipulia.
Kuin aidossa huippuravintolassa
Voisihan sitä kokeilla jokin viikonloppu myös jonkin muun keiton valmistamista. Mitä kaikkea maukkaita sosekeittoja niitä onkaan.
Ja pakasteherneistäkin saa kuulemma hieman parempaa. Yhteishyvän artikkelissa kerrottiin tuorehernekeitosta. Pakasteherneistä saa aikaan salonkikelpoisen alkukeiton. Keiton pääraaka-aine on tavalliset pakasteherneet, mutta juhlavaa vaikutelmaa antaa kevyesti vatkattu kuohukerma sekä ripotteiksi paistettava pekoni-pähkinämuru.
Minulta tällaisen aterian valmistaminen vaatisi kuitenkin äärimmäistä tarkkuutta ja kärsivällisyyttä.
Mutta kun vielä kattaisi oman ruokapöydän hieman hienommin, voisikohan sitä päästä aidon huippuravintolan tunnelmaan?
Esseeblogi 