Näin kesällä ajoittainen yksinäisyys vaivaa tavallista enemmän. On mukavaa käydä esimerkiksi terassilla, mutta olisi hauskempaa olla liikkeellä jonkun kaverin kanssa. Harmittavinta on se, että kun lähtee tilaamaan uutta juomaa, hyvä paikka, jonka on saanut, kun on tullut terassille ajoissa, menee heti. Pari kolme juhlijaa on sillä välin löytänyt pöydän ja ovat tulleet siihen istumaan.

Alkuillasta terassilla on usein tilaa.
Lempiterassillani on ollut kesän ajan parina iltana viikossa elävää musiikkia. Iso terassi on bändi-iltoina aina aivan täynnä, ja vapaat paikat ovat harvassa.
Kun istun yksin pöydässä, minulta tullaan usein kysymään, ovatko nämä muut tuolit vapaat, ja kun sanon kyllä, tuolit kannetaan läheiseen pöytään, johon on kerääntynyt jokin ystävien porukka. Tuntuu, että olen samanlainen kuin se Zen Café -yhtyeen kappaleessa mainittu ”mies, jonka ympäriltä tuolit viedään”.
Terassilla sitä katselee usein, kuinka ystävykset kantavat omaan pöytäänsä valkoviinipullon astiassa, joka pitää sen viileänä sekä kaksi viinilasia. Pariskunnat taas tilaavat usein raikasta ja kesäistä sangriaa kannussa.
Olen aina iltakaupungilla yksin liikkeellä.
Palasin juurilleni vanhaan kotikaupunkiin joitakin vuosia sitten. Kaupunki on muuttunut niin, etten tunne ketään. Vapaa-aika tahtoo olla tylsää.
Monen asian puuttumista
Aikuisten yksinäisyys on yllättävän yleistä. Moni kokee, että ystävystyminen uusiin ihmisiin muuttuu iän myötä aina vain vaikeammaksi.
Jossain kuvailtiin hyvin, että yksinäisyys on monen asian puuttumista, sitä kaikkea mitä elämässä ei ole. Ei esimerkiksi ole ketään kenen kanssa puhua.
Yksinäisellä ei ole ketään kenen kanssa jakaisi kokemuksen. Itse olen innostunut elävästä musiikista, ja sen tarjonta kaupungissa on melko rikasta. On usein mukava kuunnella bändiä, mutta mielellään sitä juttelisikin illan aikana jonkun kanssa.
Toisaalta välttelen sitäkin, jos joku enemmän illan aikana ottanut tulee kyselemään kaikenlaista. Sitä muistaa kuinka rasittava itsekin on varmasti ollut, kun on mennyt kännissä rupattelemaan omituisia vieraille ihmisille.
Kun erään kerran olin jonossa tilaamassa, kysyi eräs vauhti päällä oleva mies minulta ottaisinko Jägerin hänen kanssaan. Sanoin, että kiitos paljon, mutta en viitsi ottaa. Mies sitten tilasi vain itselleen ja jäi hengailemaan tiskille. Oli noloa kun hän kuuli mitä minä tilasin, eli olutta, mutta paino sanalla: alkoholitonta.
Tosin kerran täydessä kuppilassa, kun istuin pöydässä, jossa oli hyvin tilaa, kaksi naista tuli kysymään saako samaan pöytään istua. Tietenkin sai. Illan aikana naiset tiedustelivat muun muassa kuka minä olen, mitä teen ja mitä tykkään bändistä. Hekin kertoivat paljon itsestään. Rupattelu oli mukavaa.
Huonoa juttuseuraa
On kuitenkin myös todettava, että jos johonkin vähänkin tuttuun törmää, en viitsi mennä tervehtimään, koska kuuloni on mennyt niin huonoksi, että minun kanssani on rasittavaa jutella. Joudun sanomaan kaiken aikaa: ”Anteeksi. Mitä?” Minulla on kuulolaitteet molemmissa korvissa, mutta ne eivät toimi niin kuin pitäisi. En edes rauhallisessa kahvilassa kuule kun minulle puhutaan samassa pöydässä. Sen sijaan kuulen kun viereisessä pöydässä käännetään sanomalehden sivua. Siksi en useinkaan viitsi pitää kuulolaitteita lainkaan.
On sanottava, että olisi kiva juoda itsensä silloin tällöin hilpeälle juhlatuulelle. Ympärillä olisi kavereita, ja voisi nauttia terassilla viiniä hyvässä seurassa.
Omassa alkoholinkäytössä oli pitkään vaihe, jolloin kohtuus oli kaukana. Viihdyin kapakoissa liiankin hyvin. En ole käyttänyt alkoholia yli kymmeneen vuoteen, sen jälkeen kun sairastuin alkoholiperäiseen vaikeaan sairauteen.
Juon baarissa useimmiten limsaa. Joskus maistuu alkoholiton olut. Alkoholittomat oluet ovat baareissa pullossa tai tölkissä. Haluaisin, että juoma kaadettaisiin tuoppiin. Silloin kukaan ei huomaisi, että juon jotain erikoisempaa olutta. Saan kuitenkin juoman kaadettuna piripintaan siroon jalalliseen lasiin. Se on vaikea kantaa pöytään, koska käsissäni on vapinaa, ja lisäksi siitä on vaikeaa ottaa huikkaa. Lasi herättää muissa bilettäjissä ihmetystä. Mitä tuo sievistelee ja juo hienoja oluita, eikö hanakalja kelpaa?

Erikoista kaljaa erikoisessa lasissa.
Tietysti on muitakin juomia, joita raitis ihminen voi ottaa. Tarjoilijaa voi pyytää tekemään hyvän alkoholivapaan drinkin. Minä taidan seuraavalla kerralla ottaa vaikka vain raikkaan appelsiinimehun. Kun sellaisen juoman saa korkeassa lasissa, ei siihen varmaankaan kiinnitetä huomiota.
Mutta, on sanottava, että alkoholittoman vaihtoehdon, kuten oluen, limsan tai kahvin tilaaminen on baarissa yhä kiusallista. Sitä tuntee, että vaivaa tarjoilijaa ja teettää lisätyötä, kun ei ota sitä mitä helposti tiskin takaa löytyy.
Jotain mukavaa tekemistä
Vaikka ajoittain tuntee, että moni asia puuttuu, kyllä sitä kesästä nauttii täysillä kuitenkin. On tärkeää vain lähteä neljän seinän sisältä ulos. Ja toki – on paljon parempiakin tapoja nauttia kesäpäivistä kuin istua terassilla. Minunkin pitäisi keksiä muutakin ajanvietettä, ja lähteä vaikka kaupunkiluontoon kävelylle.