Olihan se lähdettävä kokemaan kesäillan huumaa, ja pyörähtämään taas vähän ulkona. Isolla aurinkoisella terassilla esiintyi mainio bändi. Letkeästä musisoinnista vastasi yhtye nimeltään Freud Marx Engels & Jung Revisited.
Mainio kokoonpano.
Alkuperäinen Freukkarit on suomalaisen outlaw countryn uranuurtaja. Bändi perustettiin vuonna 1987, ja se julkaisi musiikkia 30 vuoden ajan alkuperäislaulaja Pekka Myllykosken kuolemaan saakka. Vuoteen 2017 mennessä bändi oli ehtinyt julkaista 11 albumia sekä lukuisia singlejä ja kokoelmia.
”Olisi kiva joskus taas soittaa vanhoja Freukkari-biisejä”, bändissä yli vuosikymmenen verran soittanut Jussi Kinnunen lausui jonkunkin kerran. Hiljalleen, tarkemmin vuonna 2022, hän kasasi ryhmän Freud Marx Engels & Jung Revisited, tuttavallisesti vain Revarit.
Revareiden ajatuksena on palauttaa alkuperäisen Freukkarit-yhtyeen musiikki esiintymislavoille. Bändin soittajiksi valikoitui nopeasti joukko toisilleen aiemmista projekteista tuttuja muusikoita. Kokoonpanoon päätyi muun muassa henkilöitä, jotka olivat vaikuttaneet Freukkareissa pitkäänkin, mutta eivät koskaan yhtä aikaa.
Revareiden keulille halutaan kuulemma myös solistivieraita. Heistä vakinaiseksi guest stariksi on noussut Maria Hänninen, Freukkarien taustalaulaja ja mukanasoittaja jo kasarilta. Hännisen soitin on viulu.
Revarit esitti pitkään vain vanhaa Freukkari-musiikkia. Mutta mukaan on tullut myös uutta omaa materiaalia, ja yhtyeen esikoisalbumi ilmestyi keväällä.
Loistavia vanhoja hittejä
Bändin yhteissoitto perjantai-illan keikalla oli tiukkaa. Ja yleisö viihtyi, ja jopa villiintyi. Aplodit bändin hienojen vetojen jälkeen olivat voimakkaat.
Setti sisälsi kaikki suurimmat Freukkareiden hitit. Ja bändi tarjoili myös hienon encoren eli ylimääräisen musiikkiesityksen.
Ollaan heinäkuussa, mutta kohtahan sitä taas ollaan Danny-Show -nimisen hitin mukaisesti seuraavanlaisessa tunnelmassa:
Ai jai jai räntä lentää / Ja tyhjänä tuoppi on. Ai jai jai räntä lentää / Kuinka räntä voi lentääkään
Yksi lempibiiseistäni on aina ollut Särkynytsydämiset, jota olen laulanut myös yhdessä kavereiden kanssa illanistujaisissa:
Särkynytsydämiset, aina juovan tuntuvat / Hukuttaakseen murheet, jotka kelluu kuin untuvat. Ja ehkä elämä on vain huonoa pilaa, mutta mehän hekotetaan / Niin, että kukahan seuraavat tilaa, sillä kai me ne otetaan? Viekää minut baariin veljet, tuoliin nostakaa / Hitto joo, mä en pelle oo, jos mies en olla saa
Mahtavaa iltapalaa
Olen keikka-arvioissani kertonut monesti kuinka minun tekee ravintolaillan jälkeen aina mieli yöpalaa. Ja olen kävellyt usein myöhään illalla kadun päähän parkkeeratulle pakettiautolle, joka toimii grillikioskina.
Nyt sai ottaa iltapalaa jo ravintolaillan aikana. Terassilla nimittäin myytiin myös pientä suolaista. Tarjolla oli grillimakkaraa ja pizza sliceja. Otin parikin makkaraa, ja kylläpä se maistuikin huurteisen kanssa hyvältä.
Viihdyin mainiolla keikalla. Mieleen muistui lukioajat, kun lähdimme kavereiden kanssa taas jonkin oppitunnin aikana ajelemaan kahville jollekin huoltoasemalle ja autostereoissa soi Freukkareiden kasetti.
Esseeblogi 