Lauantai-iltana letkeästä musisoinnista vastasi kotikaupungin viihtyisässä pubissa esiintynyt mainio The Rhythmbreakers. Bändin ajatuksena on tarjota loistava biletunnelma niin, että arjen huolet unohtuvat. Bändi esittää omia sävellyksiä ja myös joitakin Rhythm and Blues -lainakappaleita.
Kahden solistin laulu on soljuvaa.
The Rhythmbreakers on svengaavaa bluesia esittävä viisihenkinen yhtye. Bändi perustettiin muutama vuosi sitten Järvenpäässä kesän Puistoblues-festivaaleja varten. Yhtyeen jäsenet huomasivat, että kemiat toimivat hyvin yhteen ja yhteinen juurimusiikin rytmi ja groove löytyi nopeasti.
Bändi on esiintynyt muun muassa klubeilla ja festivaaleilla. Yhtye on toiminut kuukausittain eri artistien kanssa housebandina eri tilaisuuksissa. Bändistä on sanottu, että kun se päästää jamivaihteen irti, fiilis kohoaa kattoon ja yleisö voi jättää arjen huolet taakseen.
Yhtye on peruskokoonpanossa viisihenkinen. Laulusolistina on Talvi Äkräs, joka soittaa joissakin kappaleissa myös kitaraa. Toinen laulaja on Kari ”KJ Wolf” Viitanen, joka lisäksi soittaa huuliharppua.
On sanottu, että Talvin sielukas laulusoundi sekä Kari KJ Wolfin taidokas blues-huuliharppu antavat yhtyeelle oman autenttisen soundin. Talvin ääntä on kuvailtu leijuvaksi ja kahlitsemattomaksi.
Tunnelma olisi voinut olla parempikin. Keikkayleisöä olisi voinut olla enemmän.
The Rhythmbreakers soitti hyvää ja monipuolista, enimmäkseen omasta tuotannosta koostuvaa, musiikkia. Tarjonta oli perinteistä bluesia rokkaavampaa ja voimakkaampaa. Bändin yhteissoitto oli tiukkaa.
Kitaristi Juha Laineen soitto oli taiturimaista ja soolot vetäviä. Joissakin biiseissä myös Viitanen soitti kitaraa, ja Äkräs akustista kitaraa. Soitinten vuoropuhelu toimi hyvin. Myös kahden solistin yhteinen laulu oli soljuvaa.
Bändi tosiaan soitti hyvin yhteen.
Olen yleensä tottunut siihen, että kappaleissa on huuliharppusooloja, mutta nyt soitin oli olennainen osa koko biisiä. Ja kokonaisuus oli loistelias.
Yleisö sai nauttia kahdesta pitkästä setistä. Keikan tunnetila oli bändin puolesta hyvä. Mutta yleisesti tunnelma olisi voinut olla hieman parempikin, sillä väkeä pubiin olisi mahtunut paljon enemmän. Harmitti, ettei loistelias bändi saanut aivan täyttä keikkayleisöä.
Aplodit bändin hienojen vetojen jälkeen olivat kuitenkin voimakkaat. Ja innostuipa muutama pari tanssimaankin pienessä tilassa.
Onnistunut keikka ja hieno kokemus. Bluesin riemua, jos näin voi sanoa.
Esseeblogi 