Perjantai-iltana letkeästä musisoinnista vastasi tutussa kuppilassa esiintynyt mainio duo. Muuten mukava ilta, mutta jäin ilman erään puolueen tarjoamia grillimakkaroita. Todella hienosti soittanut Juippi & Juippi on kahden amerikkalaiseen juurimusiikkiin viehtyneen muusikon muodostama duo.
Monipuolinen kattaus juurimusiikkia.
Duon jäsenet ovat Mikko Perkoila (laulu, kitara, huuliharppu) ja Jukka Haikonen (laulu, dobro, mandoliini). Perkoila on muusikko ja lauluntekijä, joka on ollut mukana monenlaisissa kokoonpanoissa. Hän oli mukana myös 1970-luvun poliittisessa laululiikkeessä.
Yleisö sai nauttia noin sadan vuoden ajalta peräisin olevista amerikkalaisperäisistä lauluista. Setti sisälsi monen tutun amerikkalaisen artistin lauluja alkukielellä tai suomeksi omina käännöksinä. Kappaleiden suomenkielisistä sanoituksista vastaa Perkoila.
Hauskoja sanoituksia
Duo Juippi & Juippi esittää akustisten soittimien säestyksellä ja vuosikymmenten kokemuksella amerikkalaisperäistä folk-, kantri- ja bluesmusiikkia. Paikoin suomenkieliset sanat olivat humoristisia. Esimerkiksi yhdessä biisissä laulettiin, kuinka ”En hyvältä enää näytä alasti”.
Miehet veivasivat letkeää musiikkia ja tunnelma oli leppoisa. Yleisö oli innostunutta. Aplodit olivat voimakkaita. Myös Perkoilan välispiikit olivat hupaisia.
Keikasta jäi monia hyviä vetoja mieleen. Yksi helmistä oli Simon & Garfunkelin kappale ”The Boxer”, joka on yksi Paul Simonin mestariteoksista. Laulu kertoo tarinan nuoresta pojasta, joka valittaa köyhyyttään.
Ostin cd-levyn
Duo myi keikalla kahta uusinta levyään. Kysyin keikan jälkeen Perkoilalta, kummalta levyltä löytyy ”The Boxer”. Hän sanoi, etteivät he ole saaneet lupaa sen levyttämiseen. Ostin kuitenkin duon uusimman levyn, joka ilmestyi viime vuoden lopulla. Täytyisi vain jostain hankkia cd-soitin.
Jäin ilman
Kun katsoin keikan välitauolla ikkunasta ulos, huomasin, että kävelykadulla paistettiin makkaraa. Erään puolueen vaaliehdokkaita oli tuonut auton peräkärryssä grillin. Ehdokkaat tarjosivat illalla liikkeellä oleville kaupunkilaisille makkaraa. Näytti olevan myös mehua. Mietin, kuinka mainio idea tavoittaa äänestäjiä. Minulla herahti vesi kielelle ja ajattelin ottaa makkaran keikan jälkeen, kun olen lähdössä kotiin päin.
Makkara houkutteli.
Katsahdin uudelleen ulos kun duo veti encorea eli ylimääräistä kappaletta. Huomasin, että grilliä nostettiin jo takaisin auton peräkärryyn. Jäin ilman makkaraa. Harmitti. Makkara olisi maistunut yöpalaksi.
Olisin myös voinut mielellään jutella ehdokkaiden kanssa, sillä en vielä ole löytänyt sopivaa ehdokasta, jota äänestää sunnuntain vaaleissa. Olin harmistunut. Enkä tiedä kenelle antaisin ääneni.
Esseeblogi 