Perjantai-iltana tutussa pubissa oli tällä kertaa tarjolla hieman erikoisempi musiikkikokemus. Keikan jälkeen en lähtenyt kotiin grillikioskin kautta vaan tein porilaisia yöpalaksi itse. Sulattelin kotona illan keikkaa. Pubin lavalla nähtiin duo nimeltään Jake & Tommi Jyrkänteellä, joka soittaa rock-iskelmää.
Taiteellista musisointia.
Jarkko Tauria on tamperelainen lauluntekijä ja Tommi Kolehmainen on järvenpääläinen esiintyjä. Kitaristi ja laulaja veivasivat hieman vaativampaa musiikkia. Setissä ei ollut tuttuja lainakappaleita vaan lauluja kitaristin kynästä.
Kolehmainen totesi keikan aluksi, että miesten pitkään tauolla ollut projekti on herännyt päiväunilta. Viimeksi miehet ovat keikkailleet tällä kokoonpanolla vuonna 2009. Mietin kuinka paljon miesten on pitänytkään treenata yhdessä ennen kuin ovat voineet lähteä yleisön eteen näin pitkän tauon jälkeen.
Rock-iskelmää
Miehet kuvailevat musiikkiaan rock-iskelmäksi. Laulut kertoivat paljon miehen elämästä, esimerkiksi siitä, kun mies tulee viidenkymmenen vuoden ikään. Laulettiin myös siitä miten mies saa mitä mies saa. Ja toisaalta mies tietää, etten sinua saa. Sanoihin piti yrittää keskittyä enemmän kuin yleensä keikoilla.
Esitys olisi voinut olla monipuolisempi. Olen viime aikoina käynyt keikoilla, jotka ovat rakentuneet pitkälti lainakappaleista. Tällä kertaa setissä ei ollut cover-versioita vaan omaa tuotantoa. Kappaleet olivat Taurian käsialaa. Tosin yhden biisin sanat olivat Arto Mellerin runosta.
Väki viihtyi
Kitara ja laulu sopivat hyvin yhteen. Kolehmaisen ääni oli voimakas ja vivahteikas. Laulu oli paikoin taiturimaista. Kitara olisi voinut soida monipuolisemmin. Biiseissä ei juuri ollut kitarasooloja.
Kappaleet olivat hieman kuin samasta puusta veistettyjä. Setti oli jokseenkin tasapaksua. Kappaleissa toistuivat samat elementit. Esiin ei noussut varsinaisia helmiä.
Mutta on todettava, että esiintymisessä vallitsi hieno energia. Yleisö oli innostunut ja mukana tunnelmassa. Aplodit olivat voimakkaita.
Keikkailu jatkuu
Esitys teki kuitenkin taitavuudellaan vaikutuksen. Erityistä siitä ei kuitenkaan jäänyt mieleen. Olen tottunut hieman viihdyttävämpiin ravintolakeikkoihin. Tämä esitys oli taiteellinen ja ehkä vaativa. Oli keskityttävä aivan eri tavalla.
Keikka ei tarjonnut erityisiä hetkiä, jotka olisivat jääneet mieleen. On sanottava, että paras veto oli encorena soitettu Tuomari Nurmion kappale ”Lasten mehuhetki”.
”To be continued”, laulaja totesi keikan lopuksi. Eli miehet ilmeisesti jatkavat keikkailua yhdessä. Kysyntää varmastikin riittää.
Itsetehtyjä porilaisia
Kun lähdin keikan jälkeen kotiin päin, en poikennut tutuksi tulleelle nakkikioskiautolle keskustassa. Minun ei tarvinnut käydä snagarilla, koska olen opetellut laittamaan tuplaporilaisia itse. Hyvää yöpalaa tulee kotonakin.
Hyvää tuli.
Itsetehty porilainen syntyi paistamalla makkaraa pannulla ja paahtamalla leipää. Leipien väliin tuli makkaraa sekä reilusti sinappia, ketsuppia ja kurkkusalaattia. Oikeassa porilaisessa tietysti on myös jonkin sortin majoneesiakin. Seuraavalla kerralla voisi kokeilla lisätä majoneesia ja kokeilla joitakin mausteitakin. Mutta todella herkullista oli pelkistettykin versio ja ajoi asiansa.
Esseeblogi 