Oli eräs arki-ilta, kun kahden kollegan jo tavaksi tulleet työpäivän jälkeiset yhdet kaljat eivät jääneet siihen. Susi ja Laiskiainen olivat vuoden ajan työskennelleet keskisuuren yrityksen myyntipäällikköinä. Nyt toiselle oli kuitenkin luvattu ylennys koko myyntiosaston johtoon.
Huippumyyjä aina valmiina.
Nuori Susi ei voinut sulattaa sitä, että tehtävään nostettaisiin Laiskiainen. Laiskiainen oli hänen mielestään työuupumuksen partaalla oleva ja henkisesti työstään etäisyyttä ottanut aikaansaamaton nelikymppinen. Susi puolestaan oli päälle parikymppinen opiskelija, joka pyrki jo luomaan määrätietoisesti uraa.
Suden mielestä Laiskiainen oli jäänyt pitkään muiden myyntimääristä ja tämän kyyninen asenne jarrutti koko osaston hyvää draivia.
Laiskiaisen tapana oli köllötellä ylhäällä oksallaan ja huudella sieltä ohjeitaan muille. Tämä johtajalle ominainen toiminta oli saanut toimitusjohtajan vakuuttuneeksi, että tehtävää hakeneista paikka kuuluu ilman epäilyjä juuri Laiskiaiselle.
Susi ei jättänyt asiaa tähän. Hän kysyi toimistoajan päätyttyä Laiskiaiselta, joko lähdetään. Laiskiaiselle sopi lähteä tavan mukaisesti yhdelle kaljalle, vaikka se ei Suden tulevana esihenkilönä ehkä olisi ollut enää sopivaa.
Sudella oli suunnitelma illalle. Hän oli pyytänyt muutamilta opiskelukavereiltaan, että nämä ilmestyvät jossain vaiheessa pubiin.
Väkinäistä jutustelua
Susi ja Laiskiainen istahtivat pubin hämärään nurkkaan. He yrittivät jutella niitä näitä ja tavalliseen tapaansa naureskella asiakkaille. Keskustelu kuitenkin oli väkinäistä. ”Mitäs iso pomo?” Susi heitti. ”Ei kummempia”, Laiskiainen vastasi. ”Mitä teet uudessa hommassa aivan ensimmäiseksi?” Susi kysyi. ”Sisustan tulevan työhuoneen uudestaan”, Laiskiainen totesi. ”Syy?” Susi kysyi. ”Sinne pitää saada kasvillisuutta”, Laiskiainen sanoi.
”Jos tämä on ensimmäinen keskustelu uuden pomoni kanssa, olkoon. Mutta sanon, että on noussut kaverilla jo nyt päähän”, Susi korotti ääntään. ”Minä puolestaan annan palautetta sitten kehityskeskustelussa”, Laiskiainen sanoi. ”En tiedä olenko talossa niin kauan, että sitä tarvitaan. Otatko toisen?” Susi kysyi. ”No otetaan nyt kun ei ole ihan tavallinen päivä”, Laiskiainen sanoi.
Susi tuli kahden tuopin kanssa. Hän ojensi toisen Laiskiaiselle. ”Siinä on pieni lahja sinulle nimityksen kunniaksi”, Susi sanoi.
Tuopin pohjalle oli pudotettu snapsilasi. ”Meillähän on huomenna aamusta se iso asiakastapaaminen”, Laiskiainen sanoi. ”Mutta eiköhän pieni terästys nyt mene. Kiitti vaan”, hän totesi.
Suden oli poistuttava vessaan. Ei varsinaisesti hädän vuoksi vaan siksi, että hänen oli rauhoituttava. Hän tarkisti, ettei vessassa ollut muita, ja alkoi ulvoa niin kuin vain nuori susi osaa. Aikansa ulvottuaan epäoikeudenmukaisuutta, Susi palasi pöytään.
”Oletko valmistautunut huomiseen asiakastapaamiseen?” Laiskiainen kysyi Sudelta. ”Paremmin kuin hyvin”, Susi sanoi ja naurahti mielessään. Kyse oli firmalle niin merkittävästä asiakkaasta, että tapaamiseen oli tulossa myyntipäälliköiden lisäksi myös toimitusjohtaja.
Susi tekee pahojaan
Susi vilkaisi kelloaan. Kaverit tulisivat kohta. Sitten edettäisiin suunnitelman mukaisesti. Susi tiesi, että laiskiainen liikkuu hitaasti. Se ei pääse petoa pakoon. Nyt piti vain leikata sen kynnet, joilla se yleensä puolustautuu. Nuori susi vaelteli mielessään. Hän näki jo itsensä haaskalla. Susi uskoi, että toimitusjohtaja huomaisi sittenkin hänen olevan oikea tekijä osaston johtoon.
Lauma Suden kavereita saapui pubiin. Laiskiaisen ilta venyi huomaamatta seurueessa, jossa jokainen tarjosi vuorollaan juomaa koko pöydälle. Juuri ennen valomerkkiä Susi sanoi tarjoavansa vielä kierroksen. Muille Susi toi oluet, mutta Laiskiaiselle hän halusi kertomansa mukaan tarjota erikoisemman juoman erikoiselle tyypille. Hän laski pöydälle cocktailin, joka koostui vodkasta, rommista, tequilasta, ginistä, colasta ja sitruunamehusta. Porukka houkutteli Laiskiaista juomaan lasin tyhjäksi. Laiskiainen tarttui korkeaan lasiin.
Aika ja paikka epäselvä
Aamulla Laiskiainen heräsi kännykän soittoääneen. Puhelimessa oli Susi, joka kertoi, että asiakas oli jo paikalla. ”Myös toimitusjohtaja kyselee missä mahdat olla”, Susi sanoi.
Laiskiainen huomasi olevansa vieraassa asunnossa. Hän oli alushoususillaan. Hätääntynyt Laiskiainen ei tiennyt missä oli, mutta kännykkä onneksi kertoi sijainnin. Hän tilasi taksin.
Kun Laiskiainen oli pukeutumassa, hän huomasi, että puvunhousujen toinen lahje ja puvuntakin toinen hiha oli saksittu poikki. Vasen sääri jäi kokonaan paljaaksi. Laiskiainen puki paidan, sitoi solmion ja vetäisi tärvellyn takin päälleen. Hiki puski pintaan. Kädet vapisivat. Päässä pyöri. Hän kiroili.
Laiskiainen pääsi lopulta toimistolle. Aulapalvelija katsoi häntä kauhistuneena. Laiskiainen kiirehti kokoushuoneeseen. Hänellä oli vedellä järjestykseen laitetut hiukset ja sormella hampaisiin levitettyä hammastahnaa suupielissä.
Kun Laiskiainen tuli huoneeseen ja pahoitteli myöhästymistään, Susi hihitteli paitaansa. Toimitusjohtaja ei ollut uskoa silmiään. Kun hän toipui näkemästään, oli kuin hänestä lentelisi salamoita.
Lyhyet neuvottelut
”Hyvää huomenta”, Laiskiainen sanoi. ”Haa, no mutta, huomenta”, asiakas sanoi. Toimitusjohtaja oli tyrmistynyt ja pahoitteli syvästi tilannetta asiakkaalle. ”Tämä on täysin käsittämätöntä. Ymmärrän, jos haluatte poistua”, toimitusjohtaja sanoi. Asiakas nauroi. ”Näin hauskaa työasioissa harvoin onkaan”, hän sanoi.
Laiskiainen sanoi, että hänen pukunsa saattoi aiheuttaa vielä hilpeyttä Suomessa, mutta tyyli oli hänen mukaansa lähtöisin Lontoosta, jossa nuoret liikemiehet olivat jo pitkään odottaneet muotiteollisuudelta jotakin uutta bisnespukeutumiseen. ”Vähitellen tyyli rantautuu myös meille”, Laiskiainen kertoili. ”Aivan varmasti”, asiakas naurahti. Sitten hän onnitteli Laiskiaista nimityksestä. ”Mikäs se sellainen myyntijohtaja olisi, joka ei olisi ollut illalla hiukan edustamassa”, asiakas nauroi. ”Teemme ehdottomasti tarjoamanne lisätilauksen”, hän sanoi.
Kun tapahtumien kulku tuli firmassa kaikkien tietoon, tuli myyntipäälliköstä yksinäinen susi. Yhä useammin Susi epäonnistuneiden myyntineuvottelujen jälkeen tuijotti pubissa lasinpohjaa yksin.
Esseeblogi 