Olen osallistunut tupakoinnin lopettamiseen kannustavan kurssin kahdelle ensimmäiselle kerralle. Kurssia on yhteensä kymmenen kertaa. Olen aloittanut pitämään tupakointipäiväkirjaa, joka kertoo omasta tavastani paljon.
Olisiko minusta katkaisemaan tupakka?
Kurssilla on jaettu paljon materiaalia, ja olen saanut eri kyselylomakkeiden perusteella erittäin vahvasta tupakkariippuvuudesta kertovia pistemääriä.
Kurssia käy neljän tupakoitsijan ryhmä. Tuntuu, että muut eivät polta yhtä paljon kuin minä. Itselläni saattaa mennä joskus askikin päivässä.
Kurssilla olen muun muassa todennut, että minun on päästävä tupakalle 6-30 minuutin kuluessa heräämisestä. Olemme täyttäneet myös kyselyn, jota käytetään, kun tupakoitsijalla epäillään keuhkoahtaumatautia. Minä merkitsin muun muassa, että itseäni hengästyttää portaita noustessa.
Päiväkirjaa inhottavaa pitää
Olemme alkaneet pitää itse kukin tupakointipäiväkirjaa. Siihen pitää kirjata kellonaika, jolloin poltti savukkeen, ja arvioida tunnetilaa tuolla hetkellä. Samalla merkitään kuinka välttämätön tupakan polttaminen tuona hetkenä oli asteikolla yhdestä kolmeen. Ykkönen tarkoittaa, että tupakka on ollut välttämätön, kakkonen kuvaa, että tupakka on ollut tarpeeseen, mutta ei välttämätön. Kolmonen kertoo, että tupakan olisi voinut jättää väliinkin. Minulle on kertynyt muutama ykkönen päivän mittaan, mutta samalla on myös kolmosia.
Kaiken kaikkiaan tupakointipäiväkirjan pitäminen on vastenmielistä. Mutta se kertoo itsellenikin paljon uutta tupakointitavoistani.
Pitkä kurssi kysyy motivaatiota
Tupakointiriippuvuudessa yhdistyvät fyysinen nikotiiniriippuvuus sekä psyykkinen ja sosiaalinen riippuvuus. Itse koen, että minulle tupakointi on tapa, jota en vieläkään osaa pitää kovin pahana. Kyseessä ei siis kohdallani välttämättä ole vain nikotiiniriippuvuus. Minulle tupakointi on myös nautinto.
Kurssilla on korostettu, että tupakoinnin lopettaminen ei ole koskaan liian myöhäistä. Sydänliiton materiaalin mukaan tupakoinnin aiheuttamat haitalliset vaikutukset vähenevät melko nopeastikin lopettamisen jälkeen.
Viime kerralla kurssilla oli kokemusasiantuntija, joka oli polttanut kaksitoistavuotiaasta asti. Hän oli pystynyt lopettamaan vuosi sitten. Hän kertoi miten lopettaminen onnistui, ja minkälaista on ollut sen jälkeen.
Kaikkiaan ryhmä kokoontuu syksyn aikana kymmenen kertaa. Ainakaan vielä kurssilla ei ole ollut vaikutusta. Eräs nainen ryhmästämme totesi minulle viime kerran jälkeen ulko-ovella, että ”sitten heti röökille”. ”Niinpä”, minä sanoin.
Esseeblogi 